Porvoossa on jotain taikaa jota olen aina rakastanut.
Eikä Porvoon hehku katoa, vaikka vuodesta toiseen siellä
käynkin. Rakastan pieniä kahviloita ja vanhaa kaupunkia. Pieniä liikkeitä.
Kauniita maisemia. Ja sitä, että aina keksii jotain uutta nähtävää Porvoossa.
Jo pienenä Porvoo tuli tutuksi, joka kesäisillä
moottoripyöräretkillä. Työelämässä Porvoo tuli tutuksi hotellielämän ja
jokiristeilyjen muodossa. Ja vapaa-ajalla Porvoo on tullut tutuksi ”käsi-kädessä”
kävelyretkien muodossa.
Ja vielä paljon on näkemättä.. Niin paljon Porvoota, että
ihan surettaa. Eniten surettaa klovharun saari, Tove Janssonin kesäpaikka,
johon heinä-elokuun aikana tehtiin turistiretkiä. Suurena muumi-fanina, olen
myös seurannut Tove Jansson 100-vuotis juhlavuoden tapahtumia ja kirjoituksia. Ja
muistoksi Porvoo retkeltä kassiin pääsi mamma ja pappa, jääkaappimagneetti.
Porvoosta on nostettava kaksi must paikkaa, Porvoon Paahtimo
ja Brunbergin suklaa. Ja kyllä, Paahtimossa kävimme ja suklaata hamstrasimme Brunbergin tehtaalta. Pidän Porvoon Paahtimon kahvilasta ja
ulkoterassista/laivasta jonne voi kauniina kesäpäivänä mennä nauttimaan
kahvinsa. Muistakaa ottaa terassin suupielestä lehti, roikkuu seinällä. Ja
koti tuliaisiksi voi ostaa paahtimon ihania makukahveja, mm. tiramisu.
Me
Isännän kanssa kävimme ensi töiksemme Porvooseen tultua, kahvittelemassa
Paahtimossa. Minä valitsin voicroissantin, Isäntä mansikkajuustokakun.
Croissant todella hyvä!! Ja kahvi vahvaa!! Isännän juustokakku ei odotuksia
täyttänyt ja kotona saa kuulemma taas parempaa.
Mutta tunnelma kiva, palvelu hyvä ja ulkona oli ihana istuskella. Päivä
alkaa hyvin.
Kierreltyämme pitkin vanhaa kaupunkia, porvoon kirkkoa,
toria ja rantakatua, otimme auton alle ja matkasimme brunbergin tehtaalle.
Isännälle aivan uusi paikka. Minulle jo entuudestaan tuttu. Pieni liike, tutut
karkkivalikoimat, maistelurasiat ja tarjouksia. Ja niihin tarjouksiin mekin
sorruimme ja laatikollinen herkkuja kotiin tuotiin. Ja nyt kai pitää tunnustaa,
että niitä herkkuja ei ole enään YHTÄKÄÄN jäljellä!! Onko vika sitten liian
hyvissä makeisissa, liian ahneissa syöjissä vai missä??
Tuliaisista, mukaan tuli myös viisi litraa mansikoita. Joten
ensi talvena saadaan muistella Porvoon hellettä ja maistella Porvoon mansikoita.
Mutta parhaiten tästä kaikesta kertoo kuvat...
Joko rakastuit?
Ps.
There is always hope, as long as we have food!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti