Dating with the Master..

Viime viikonlopun ohjelmaksi otimme treffit!! Ajatella, ihan treffeille menimme. 

Olemme Isännän kanssa vähän huonoja treffailijoita ja ihan tarkoitukselliset treffit jäävät vähiin. Ennen tuli ravintoloissa enemmän käytyä, mutta nykyään sekin, paikkakunnan muutoksen takia on jäänyt vähille.. Ja tämä idea tuli ihan Isännältä itseltään!! WAUUU!! 

Tosin kohteen sain valita itse. ;)

Meistä tuli siis KARAVAANAREITA!! HAHA!!.. ;) Sielä me köröteltiin ja kättä heilauteltiin toisten karavaanareiden vastaan tullessa.. kuin kunnonkin karavaanarit..;)

Ja matkalla hoilasimme:

”Karavaanari, karavaanari on kaikkien kaveri.. Teiden tukko!! Karavaanari, karavaanari..”

Körröttelimme menemään laina asuntoautolla ja Isäntä kovasti yritti sopeutua, olemaan karavaanari! ;)

Treffien tärkeimmät asiat: EVÄÄT ja KOHDE. Niistä minä sain vastata ;) Suunnitelmallisena ihmisenä, tämä sopi minulle paremmin kuin hyvin.  Koska treffeille meno oli ”hetken mielijohde”, en itse kerennyt eväitä valmistamaan ja turvauduimme s-marketin tarjontaan. ;) Tosin kahvin otimme ihan kotoota mukaan, termarissa säilyi hyvin. 

Mukaamme s-marketista valitsin;

”Croisantteja, leipäjuustoa, aprikoosimarmeladia ja viinirypäleitä. Lisäksi herkuiksi vielä hillomunkit ja uutuus, marianne karkkeja, jotka maistuvat kahvilta!”

Oikein hyvät eväät saatiin, pikku treffeillemme. Riittävät ja hyvät. Tosin näitä uutuus marianne karkkeja tulee tuskin uudestaan ostettua, oli pieni pettymys..

Treffejen tärkein osio hoidettu, eväät hankittu. 

Osio kaksi, treffi kohde.

Suuntasimme asuntoauton kohti : KUHAKOSKEN VESIPUTOUSTA.

 Kyllä, tiedä mistä idea tuli, mutta jostain käsiini tupsahti nettisivu :

http://www.suomenvesiputoukset.fi

Mistä sitten sain idean.. Onhan se nyt hienoa mennä treffeille vesiputoukselle, hih. ;) Kuulostaa ehkä hienommalta mitä todellisuudessa on, ainekin näiden Etelä-Suomen vesiputousten kohdalla.. Mutta yllätyimme positiivisesti, että kuhakosken putous, todella näytti jopa vesiputoukselta ja sinne oli todella helppo mennä ja riittävästi tutkittavaa. 

 Suosittelen kyllä treffi/ eväsretki kohteeksi. Kohteesta kerrottiin näin:

” Koski itsessään alkaa kallioon louhitusta uomasta, jonne Luhtajoen vesi virtaa pian alitettuaan Lopentien ja sen jälkeen vanhan kivisen kaarisillan. Kalliouoman jälkeen vesi putoaa kolmena suurena könkäänä alas, kuohuten sitten metsikön läpi peltojen täyttämään maalaismaisemaan. Lähes peräkkäisten könkäiden sarja tekee valkoisena kuohuavasta vesiputouksesta mieleenpainuvan.”

Me keikuimme vesiputouksen reunuksilla, liukkaista ja jäisistä kivistä huolimatta ja kävimme katselemassa putousta eri kohdista.. Katseltavaa riitti, vanhoja myllyn kiviraunioita, kaarisilta, itse putous ja jokin pieni kolo, tiedä mihin tarkoitukseen käytetty, mutta kaikki katsottu läpi..

Eväät nautimme rauhallisen metsätien varrella, ties missä? Jonkin karavaanari alueen lähettyvillä.. Oli siinä naurussa pitelemistä kun muutaman autoa sujahti ohi, mahtoivat miettiä mitä ihmettä me puuhaamme. Keskellä mettää, seisomassa asuntoautomme kanssa. Paikalla kun ei niin väliä meille ollut, kunhan saimme olla rauhassa..

Kiva reissu, treffit vietetty!!

Illasta kotona vielä ruoka puuhissa olimme.. Tutkin toisten ruokablogeja ja erään nuoren tytön blogista löysin kaksi ruokaohjetta, jotka otin kokeiluun. ”Lihalevy” ja makaronisalaatti.  Voi että, ei ollut turha kokeilu!! SUOSITTELEN!! 

Nämä ruuat sopivat hyvin yhteen toistensa kanssa ja jopa kevyisiin illanistujaisiin.. Helppoja, kuka vain osaa tehdä, täyttäviä ja riittoisia. Meille kävikin ruuan kanssa niin, että sitä valmistui EXTRA paljon!! Eli paikalla olisi saanut meidän lisäksemme olla jonkin verran muitakin syöjiä..

Ja vaikka Isännän ruokahalu on lähes pohjaton ja vatsan kokokin aika riittävä ;) Niin ei sinne sentään ihan kaikkea tätä mahtunut!! Luojan kiitos.. Niin piti soittaa apuvoimat naapurista paikalle. Kaksi rahvasta miestä, auttamaan tässä tehtävässä.. Ja silti. Ruokaa jäi vielä seuraavaksikin päiväksi ja vähän vielä seuraavaksikin.. ja töihinkin evääksi. HUH!!

Nyt repäisen ja poikkean suunnitelmistani.. Ai jai. Ja laitan nämä helpot ja hyvät ohjeet tänne blogiin näkyville, kaikkien teidän kokeilunhaluisten iloksi ja itselleni helposti uudelleen käyttöä varten löydettäviksi.

OLKAAT HYVÄT:

LIHALEVY

Lehtitaikina levy (600g)
500 g Jauhelihaa
3 Kananmunaa keitettynä
1 Sipuli
Pippuria
Suolaa
Jauhenlihamaustetta ( tacomauste)
1 1/2 dl Riisiä keitettynä
Muna voiteluun

Ota taikina sulamaan. Keitä riisi ja keitä kananmunat. 

Pilko sipuli ja ruskista se jauhelihan kanssa.
Mausta maun mukaan. Sekoita jauheliha ja muut täyteaineet keskenään.
Kauli sulanut taikina levyksi suorakaiteen muotoon leivinpaperin päälle pellille.
Lusikoi täytettä puolelle osaa taikinaa.
Käännä toinen puoli päälle ja nipistä kiinni reunat hyvin, vaikka haarukan päällä.
Voitele munalla, pistä jokunen haarukanreikä pintaan.
Paista 225 astetta noin 1/2 tuntia.

SALAMI-MAKARONISALAATTI

Salamia ( n.150g)
Jäävuorisalaattia
Paprika
Kurkkua
Makaronia (3dl)
Suolakurkkua
Majoneesia ( valkosipulimajoneesia)
Juustoa ( edam)
Kananmunaa (5kpl)

Keitä makaronit ja kananmunat.

Pilko salaattiainekset,sekoita kaikki ainekset keskenään. Anna maustua jääkaapissa.

Emännät, meidän Isäntä suorastaan rakasti tätä ruokaa.. Joten. Jos haluat Isäntääsi mielyttää, kokeile tätä. Tämän helpommalla on vaikea päästä ;) Ja naapurin Isännätkin taisivat tykätä ;)

 

Treffit, hyvä ruoka ja miehet tyytyväisiä.. Fiilis aika jees. Mitähän sitä seuraavaksi tuo Isäntä kehittelisi, joko olisi Isännän aika suunnitella koko treffimme, jos minä hiukan joustan ja yritän sopeutua Isännän päätöksiin? Ilman että itse laitan sormeni joka soppaan?

Kerro, kerro kuvastin, ken on maassa treffi taitoisin?

Nyt äkkiä jotain sutinaa ja Isännälle tukijoukot apuun, että osaa treffit emännälle järkätä!! ;)

 

Treffeillä vai ilman?

Ps.
There is always hope, as long as we have food!

Happy Birthday Daddy!

Tänään on se päivä kun saan onnitella Isääni. 

HAPPY BIRTHDAY TO YOU, HAPPY BIRTHDAY TO YOU,

HAPPY BIRTHDAY DEAR DADDY, HAPPY BIRTHDAY TO YOU!!!

Olemme kuitenkin ottaneet varaslähdön juhlintaan ja synttäreitä vietimme jo aijemmin. Meillä on Isäni kanssa ollut tapana juhlia synttäreitä ruuan parissa, ylläri, ylläri.. Jo monena vuotena Isäni on joko itse valmistanut synttäri ruuan tai vienyt minut ravintolaan synttäri ruualle. Tänä vuonna hän valmisti itse. 

..ainoa vaatimus oli, että minä valmistan kakun, KERMAKAKUN!

Juhlimme samoilla juhlilla myös Isän naisystävän synttärit. Sekin on perinne. Isäni ja hänen naisystävänsä ovat kumpikin syntyneet helmikuussa, joten yhteisjuhlat sopivat hyvin. Juhlapäivä valitaan kummankin synttäreiden väliltä. Hyvää ruokaa ja seuraa, siinä kaikki mitä tarvitaan. 

Koitti juhlapäivä, kakku vielä kesken ja eilinen monen tunnin väkerrys sen parissa nosti painetta.. Jos tämä ei onnistu!!! :O Paineiden keskellä on hyvä kuitenkin muistaa syödä ja valmistauduimme Isännän kanssa juhliin, syömällä hieman kevyemmän, kuitenkin täyttävän ja hyvän aamupalan. ;)

Aamupalalle teimme ruusunmarja-vadelma proteinirahkasta ”aamupala seoksen”, joka sisältää rahkan lisäksi mm. pilttiä, marjoja, pellavansiemeniä, leseitä ym ja kaikki tämä komeus soseutettuna sekaisin, ja nams. Syömään!! Todella hyvää!! Ja pitää nälän pois pitkään. Vatsakin tykkää ;) 

Lisäksi herkuttelimme hedelmillä. Pilkoin ja kuorin hedelmät valmiiksi lautaselle josta niitä oli kiva napostella. ;) Aamupala sängyssä – elämän pieniä iloja. ;) SUOSITTELEN!!

Isälläni on Italialainen keittokirja testissä, joten tämän vuoden synttäri ruokakin oli Italialaista, Isän keittokirjasta tehtyä. Ja alkupala, se sai minut oikein yllättymään!! Kerrassaan hyvää ”sipulikeittoa”, IKINÄ EN NÄIN HYVÄÄ ”SIPULIKEITTOA” OLE SYÖNYT!! ”Sipulikeittoa” siksi lainausmerkkeihin, sillä ulkoisesti ruoka muistutti sipulipataa, eikä niinkään keittoa. Isäntä ja minä santsasimme.  Keiton erikoisuus ja varmasti hyvän maun tekijät olivat juustot, jota joukkoon oli reilusti laitettu. Emmentaali ja parmesaani.

 

Isäni lähetti minulle ennen juhlia menun, etukäteen tutkittavaksi. Ja raaka-aine listan, allergioiden takia. Eniten ihmettelin pääruokaa, mitä ihmettä tämä on? Ja raaka-aine listassa lukeva kinkun ihra, nosti hieman karvoja pystyyn ja pitikin varmistaa Isältä; ”Olethan ihan varma tästä?”

Ja olihan isä. Pääruuaksi pöytään tuli naudan sisäfilee, marinointi liemestä tehdyllä punaviini kastikkeella. Erikoisuuden ruokaan toi punaviini, joka oli Piedmont alueen viini. Alkossa suoraan myynnissä oli vain tämän alueen Dolcelle d’Alba viini, jota ruokaan oli käytetty. Muut alueen viinit ovat hintansa vuoksi tilaustavaraa. Ja ruoka oli Hyvää! Liiankin hyvää, isännän makuun. Mikä tarkoittaa sitä, että Isännän vatsa tuli jo tässä vaiheessa täyteen ja vielä olisi jälkiruoka!!

JÄLKIRUOKA, Se oma käsiala. Kermakakku. Olen kovin vähän kermakakkuja tehnyt, joskus silloin tällöin, pienen kakun, yleensä kääretorttu taikinasta. Ja nyt pitäisi taikoa kunnon kermakakku. APUVA! Olin täysin varma että tämä ei helpolla onnistu, mutta päätin yrittää.. Isän ainoa synttäri toive, kyllä se nyt vaan on pakko sitten osata. 

 Idean kakkuun sain työtoverilta, joka oli edellis viikonloppuna omalle Isälleen tämän valmistanut. Mustaherukka kermakakku. Töihin toi jämät maistiaisiksi ja olin myyty. Ihastuin heti. Tiesin että hieman liian hankala kakku tulisi olemaan, omaan tasooni ja kermakakku kokemuksiini verraten, mutta olin myyty. 

Ja se riitti – haaste vastaanotettu.

Kakku sai ikeneni verille kun hampaat irvessä sitä väsäsin. Kunnianhimo onnistua oli suuri. Kakun työvaiheet veivät aikaa, mutta sitä olin varannut. Tein kaiken rauhassa, yksi vaihe kerrallaan ja tarkasti ohjetta seuraten. Ja itku, mönkään meni!! Täyte. Luulin tätä kakun helpoimmaksi vaiheeksi ja onnistuin sössimään sen. Meidän tehosekoitin päätti jotenkin hajota tai jotain erikoista tapahtui, sillä koko täyte maistui jollekkin, hieman palaneelle? ROSKIIN.  ( Niin täyte, kuin tehosekoitinkin..)

Isäntä kauppaan ja uusi yritys..  Oikotie onneen käy raastamatta suklaata, vai käykö? Eihän siitä mitään tullut. Ja TAAS roskiin. Tässä vaiheessa olin jo päättänyt etten koko valkosuklaata täytteeseen laita ja isäntä säästyi kauppareissulta ja minä suklaan kanssa tappelulta. Kakun täytteeseen olisi tullut 75g valkosuklaata, jonka siis jätin pois ja täyte onnistui. Kolmas kerta toden sanoi. JES!

Muuten kakun kanssa kaikki sujui.. Jopa kakun kääntö, upotus kuumaan veteen, keikaus ja TADAA, ONNISTUI!! JIPPII!! Olin onnistunut. Vielä kun kakku säilyisi ehjänä perille asti..  Tästä alkoikin hirmuinen kakun vahtaaminen. 

Se oli jo itsestään selvä, ettei kukaan muu, kuin minä, saa kakkuun koskea! Sillä se kiukku ja raivo (jos joku muu sen sattuisi tiputtamaan.. ) olisi ollut suunnaton. Pieni leijona sisälläni olisi herännyt ja ottanut kyntensä esille ja raadellut uhrinsa verisesti. . Kyllä. Ainekin ajatusmaailmassani. 

 

Ja vihdoin. Kakku oli perillä, koristeet paikoillaan ja pääsimme maistamaan. 

NAM ja NAM ja NAM. 

Ylitin itseni. Muuta ei voi sanoa.

      

Onnistunut Päivä, Onnistuneet Ruuat ja Onnistuneet Synttärit.

                            

                                                                                                                                                                              Kiitos ja Kumarrus!

Ps.
There is always hope, as long as we have food!

My Valentine’s Day

Ystävänpäivä on käsillä.. Moni ihmettelee miksi ystävänpäivää tarvitsee edes viettää, ystävänpäivähän on joka päivä? Minusta se kuitenkin on ihana juhla! Ja tuskin ystäviä tulee liian usein muistettua, eli meillä tätä juhlitaan.

 

Isännän kanssa vietimme ystävänpäivän erillään, kumpikin omien ystäviensä kanssa. Isäntä lätkäpelin merkeissä, ja minä shoppailemalla ja syömällä.  Toisaalta tuntui hassulta, kun emme yhdessä ystävänpäivää viettäneet, mutta tämä oli paljon parempi vaihtoehto. ;)

Hyvä ystävä on todella arvokas. Niitä ei ole montaa, mutta todellinen ystävä kulkee läpi elämän mukana.

Vaikka joskus riidellään – aina sovitaan

Vaikka joskus itketään – yhdessä myös nauretaan

Vaikka joskus juorutaan – salaisuutesi säilyy ystävällä.

Sain ystävältäni kortin, jossa lukee näin: ”Yksi hyvä ystävä, korvaa tuhat tuttavaa”, ja tämän todella allekirjoitan. Tuntuu, että mitä vanhemmaksi tulee, sen vaikeampi on luoda uusien ihmisten kanssa ystävyys tai edes kaverisuhteita. Suhteiden ylläpito vaatii todella aikaa ja joskus saattaa huomata, että ihminen ketä pitää ystävänään, ei sellainen olekkaan.. Pettymykset, lisäävät epävarmuutta .

Muistatko sinä hoitaa ystävyyssuhteitasi? Minä hoidan niitä paljon puhelimen ja internetin välityksellä. Saatan soittaa ystävälle päivittäin, mutta nähdä kerran-pari kuussa. Ja vaikka joskus emme näkisikään, emmekä soittaisi, ystävyyssuhde säilyy ja kun taas näemme, juttu jatkuu.. Ystävän kanssa on hyvä olla, tuttu ja turvallinen olo. Saa purnata ja purkaa, ilman että toinen on siitä moksiskaan. 

Ystävänpäivänä muistin ystävääni yhteisen ajan lisäksi, leipomalla mustikka-suklaa cookiesseja ja pienen lahjan ostin. Cookiesit eivät oikein onnistuneet.. :/ Ja suunnittelemani smarties karkit, jäi kaupasta löytymättä. Siitä syystä siis mustikat käyttöön. Kotona arvoin että kehtaakohan näitä edes antaa eteenpäin, maku ei mikään huippu ollut ja ulkonäkö vielä kamalampi, mutta uskoin että, ystävä ymmärtää ja antaa anteeksi pienet virheet. Ajatus tärkein! ;)

Mites ne sanonnat menee ”ystävykset kuin kaksi marjaa”.. Meillä, ”Ystävykset kuin kaksi pullaa” , eikä viitaten nyt ulkonäköömme. ;) Ystäväni nimittäin oli leiponut minulle SYDÄNPULLIA!! IHANAA!!

Leivoimme siis kumpikin toisillemme. Tästä sain myös ajatuksen ystävyydestä:

”Ystävyys on kuin hyvä pullataikina,

Se on pehmeä kuin vauvan pylly,

Se kestää vaivaamista,

Sen voi aina muotoilla uudelleen,

Mausteet vain parantavat sitä,

Ja se maistuu pirun hyvälle, joka kerta!”

Todellista ystävyyttämme kuvastaa myös hassu sattuma vaatekaupan puolella.. Ei unohdeta sitä! ;) Nopeasti kävelimme vaatekauppaan, joka oli sulkeutumassa 10 minuutin kuluttua. Farkku osaston katsastimme ja mitenkäs sattuikaan, kumpikin osti SAMANLAISET FARKUT !! Ihastuimme farkkujen hyvään materiaaliin ja mukavuuteen päällä (niin kuin ystävyytemme  - Hyvää materiaalia ja

tuntuu mukavalta).

Illasta söimme vielä yhdessä ja kävimme kuumimmat juorut ja salaisuutemme läpi ;)

Isäntää en kuitenkaan unohtanut, vaikka ystävän kanssa päivän vietinkin. Tahdoin tehdä Saran, ala Sara kirjasta karkkikakun ystävänpäivän kunniaksi. Isäntä sai tärkeässä roolissa päättä, minkä värisen kakun haluaisi. Valitsi mustan. Ja mustan kakun sai.

Kakku oli todella helppo tehdä ja nopeakin. 

 

Sara itse kirjoittaa:

 ”Tämä karkkiunelmaa muistuttava kakku on kaikkien herkkusuiden toiveiden täyttymys. Sen voi koristella iloisesti ja hauskasti mahdollisimman monia värejä käyttäen. Karkkikakku on oiva herkku lastenkutsuille,mutta sopii se toki muihinkin pirskeisiin”

Näihin pirskeisiin se sopi myös, makea ja hauska.  Koristelin kakun karkeilla mitä tarkasti valitsin cittarin irttis hyllystä. Etenkin pidin pyöreistä karkeista missä on hymy-,suru-, ja ihmetteleviä naamoja. Hauskat. 

Kakku sopii mielestäni todella hyvin lastenkutsuille ja rentoihin juhliin, pieneksi makeaksi. Kakku on täytetty valmiilla kinuskikastikkeella ja ranskankermalla, sopi mielestäni hyvin. Eikä kakku vaatinut ollenkaan kostutusta! Taikinaan lisätty appelsiinimehu oli JES juttu.

Lisäksi pöytään pääsi ystävän tekemät sydänpullat ja aikaisemmin tekemäni cookiesit. Loppu karkit laitoin myös tarjolle ja kahvia sai muumien rakkausmukista, teemaan sopivaa. 

Isännälle tein myös pienen lahjan.. Ostin kaksi musta-valko valokuvakehystä, joihin valitsin kuvat meistä, tärkeistä ja hyvistä hetkistä. Pieni lisä oli vielä LOVE suklaapatukka.  Tämä pieni lahja muistuttamaan siitä, miten tärkeä tuo isäntä on ja siitä miten ihania ja hyviä hetkiä olemme saaneet yhdessä viettää.

Isäntäkään ei minua ollut unohtanut.. Jo edellisviikolla hän yllätti ja pöydälle oli ilmestynyt kauan toivomani Saran Healthy kitchen kirja, ihana ylläri, ja ystävänpäivänä sain kukkia.

Kuitenkin, tärkeimpänä, MUISTAKAA YSTÄVÄÄ! Myös ilman ystävänpäivää. Se mitä annat ystävälle, saat sen moninkertaisena takaisin. Ilman hyvää ystävää, kenelle soitat kun olet allapäin? Kenelle kerrot ne salaisimmatkin salaisuudet? Ja kenelle kerrot elämäsi tärkeät käänteet?

YSTÄVÄ,

”Ystävä rakas, kuule tätä,

tekemättä jotain jätä.

Näytä arjen kiireelle kieltä

ja nauti rentoa mieltä.

Kääriydy lämpöön ja taikaan,

ja unohda talven kylmä aika!”

                                                                                                                                                 Ystävykset kuin kaksi pullaa..

Ps.
There is always hope, as long as we have food!