Happy Easter

Aika kuluu ja kauheaa.. En saa blogia päivitettyä!?

Tähän syynä taitaa olla tuo IHANA keli joka kutsuu kaiken vapaa-ajan käyttämään ulkona.. Antamaan koirille vihdoin talven jälkeen kunnon liikunnat ja hieman itsekkin haastaa itseään lenkkeily mielessä.  Lisäksi aikaa on kulunut ”Mamman hauva kesäkuntoon 2014” projektin kanssa, joka tarkoittaa että mamman herkkusuu on joutunut laihikselle. Onni Isännälle, nyt laihdutus intoilu ei kohdistu häneen ;)

Koiran ruokavalio on päivitetty uudeksi ja kesän aikana on tarkoitus saada koiran painosta -1kg, uudella ruokavaliolla ja liikunnan ja aktiviteettien lisäyksellä. Päivittelen varmasti tilannetta tännekkin.

Palataan pääsiäiseen ja pääsiäisen ajan herkutteluihin ;)

Aivan ensimmäisenä on todettava että meillä oli Isännän kanssa mainio pääsiäisloma, todellakin.. Tosin kääntöpuolena on, että kun on liian hyvä loma, niin töihin paluu on järjettömän vaikeaa. On vaikea miettiä mikä lomasta teki niin hyvän? Ei siinä niin erikoista mitään ollut, hyvä fiilis, mukavat puuhat, ihanat kelit? Kai siinäkin on tarpeeksi.. Vaikka kotona ihan lomailisi.

Mitään perinteisiä pääsiäisruokia emme tehneet. Ehkä siksi ettei meidän makuun oikein ole mikään pääsiäisen herkuista.. Itse toki mämmiä söin vaniljakastikkeella, mutta Isäntä ei siitäkään välittänyt. Saimme veljeni meille yökylään pääsiäisloman alkupuolella ja päätettiin tehdä ”oma pääsiäisruoka”, eli ruoka mikä on kaikkien makuun.. Päädyimme tortilloihin ;) NAMS NAMS NAMS. Sopi meidän kaikkien suuhun ;) ( Kuin myös pääsiäismunat ) Ja Isäntä korkkasi synttäreillä saadun Rekolan panimon inkivääri oluen, ”kesäkolli”. Olut maistui aivan simalta, johon on sekoitettu olutta.. Joten ihmiset hyvät, joille sima ei pelkästään maistu ja VAPUKSI olisi saatava jotain kurkusta kumottavaa, kokeilkaa tätä ;)

 

Pääsiäisen parhaana yllärinä, suklaamunien yllätysten lisäksi, saimme siskoni kylään!! JEE!! Oltiin sitten kaikki sisarukset koolla, aamupala pöydässä. NAMS. Tätä ei usein tapahdu.

Pääsiäisen ainoana arkipäivänä, lauantaina oli toki kiire, kiire shoppailemaan, olihan toki kaupat olleet yhden päivän kiinni!! Tosin shoppailu kohdistui lähinnä Veikkaan ja hänelle uusien vaatteiden osteluun, mutta pääsipäs siinä siivellä sitten Arnoldsin ihanien donitsien kimppuun. Oi, olisko ollut pääsiäisen kohokohta!! Niin hassua, mutta tällainen herkkusuu, ei voi vastustaa Arnoldsia.

 

Ja kun herkkujen kimppuun nyt päästiin niin jatketaan aiheella.. Vaikken mitään ”kunnon pääsiäisruokaa” tehnyt, halusin kuitenkin tehdä ”pääsiäiskakun”. Joo. Meillä kun noita herkkuja nyt ei muutenkaan paljoa syödä.. Kyllä aina yksi kakku mahtuu lisää ;)

Saimme vieraiksi loman loppupuolella pienen pienen tyttövauvan vanhempien kera. Pieni suloinen vauva tosin ei vielä pääsiäisherkkuja päässyt herkuttelemaan vaan nautti suosikki ruuastaan, eli äidinmaidosta. Taisi maistua.  Mutta tässä oli oiva tilaisuus päästä toteuttamaan ideaa pääsiäiskakusta ja hieman laittamaan pääsiäistunnelmaa kotiin, kun kerran vieraitakin tulee.

 

Pääsiäiskakuksi tekemäni appelsiini-valkosuklaakakku, oli entuudestaan ohjeena tuttu. Jos oikein muistan, ensimmäinen juustokakkuni mitä olen tehnyt.. Ystäväni luona maistoin kakkua ja olin myyty. Piti päästä perässä kokeilemaan ja jos oikein muistan taisi ystäväni silloin jopa vuuan lainata. Resepti on kinuskikissan, joten kaikki vaan kokeilemaan. 

http://www.kinuskikissa.fi/appelsiini-valkosuklaakakku/comment-page-4/

Mielestäni tämä on HYVÄ juustokakku ja se maistui edelleen hyvältä ja kelpasi meille kaikille!! Joten ei valittamista.. Jopa vieraiden suuhun maistui. Voin siis hyvillä mielin suositella muillekkin. Ja Isäntä nyt olisi koko kakun vaikka yksin vetänyt.. ylläri.

Ensimmäistä kertaa tein kakkuun suklaapitsi reunuksen, kiva. Ja koristelin kakun sokerimassasta tehdyillä pääsiäisaiheisilla koristeilla. Joka oli vikatikki. En suosittele. Koristeet rupesivat jonkin ajan päästä päästämään väriä kostean kakun päällä.. ja ihanan keltainen pinta alkoi muuttua punertavaksi.

Mutta ettei koko pääsiäinen ihan olisi herkkujen kanssa mennyt, kyllä me Isännän kanssa ulkoiltiinkin.. Pakkohan se on näillä herkku määrillä ;) Lenkkivaatteet vaan päälle ja tallaamaan.. Saipahan koiratkin sitten liikuntaa ja vatsaa pois. Näillä ihanilla lenkeillä, aika kuluu, maisemat on kauniita ja koirat päätyvät tekemään ties mitä kummallista.. Niinkuin heittämään talviturkin ;) Ei itsellä tulisi mielenkään vielä tässä vaiheessa vuotta.. Pääsiäislenkkien kohokohta oli kyllä ehdottomasta lenkki Lahdessa, satama, lanunpuisto, karis ja kävely ydinkeskustassa. 

Mutta hei, ei se kuntoilu tähän jäänyt.. 

Nyt sitten suut suppuun, kohta voi tässä talossa olla hieman kiukkuinen Isäntä, kun kaikki meidän salaisuudet jaan täällä blogissa, mutta..

 ”pssst.. mä pakotin meijän Isännän mun kanssa spinningiin, hiiihhiii..”

Ps.
There is always hope, as long as we have food!

Superman

On taas ollut se aika vuodesta kun meidän isäntä on saanut muutaman harmaan hiuksen lisää ja kuulokin alkaa heikkenemään – selkeästi. 

Ja on se kovasti tuossa valittanut kipeää selkääkin – vanhuus ei tule yksin..

Isäntä siis on vuoden vanhempi ja toivottavasti viisaampi.. Selkeä ikäkriisi alkaa painamaan, mutta ei hätää!! Emäntä järjesti isännälle oikein synttärit – kahvi synttärit, niin eiköhän se olo nuorru. Isäntä kun onkin viimeeksi kahvi synttäreitä kuulemma ala-asteikäisenä viettänyt. 

Isännän synttäri toiveena oli jo viime vuonna synttärikakku ja viime vuonna tyydyimme kaupan valmis kakkuun. Joten tänä vuonna olin päättänyt et NYT isäntä kakkunsa saa, ja päätös piti. Kakun lisäksi Isäntä sai muutaman lahjan ja synttäri päivänä erikoishuomion, kaikki kotityöt kuuluivat emännälle, aamupala odotti valmiina kahvin kera ja isännällä oli päätösvalta, mm. ruuan ja päivän puuhien suhteen.

Isännällä ja minulla on salaisuus. Salaisuus jonka nyt jaan teidän kaikkien kanssa. 

Tämä hetki – saattaa ollaa hieman kiusallinen.. 

 

Mutta eikö se niin ole, että jokaisessa parisuhteessa on omat salaisuutensa ja juttunsa, mitkä voivat muista kuulostaa hieman oudoilta? No meillä se on tälläinen..

Meinaan meillä Isännä kanssa on alusta asti ollut ”superman- teema” ja tuolle emännän supermanille on kertynyt kaikkea pientä, superman roinaa parisuhteen aikana. Jostain se vain on tullut, eikä ole hävinnyt. 

Ehkä se vaan on niin että jokainen tyttö 

tarvitsee oman teräsmiehensä

– minä olen sen löytänyt. 

No, teemaamme noudattaen, oli itsestäänselvyys että isännän kakku olisi myös supermankakku. Idea lähti kivoista väreistä ja ajatus sisustasta ja täytteistä tuli suoraan. Isäntä kun rakastaa kakussa mansikkaa ja banaania ja ei se isäntä mustikkaakaan vierasta. Joten siinä se sitten oli.. Jotain sinistä, jotain punaista ja jotain keltaista niinkuin supermiehelläkin. 

Kehittelin siis kakun ihan omasta päästä, niin täytteitä kuin ulkomuotoakin asti.. Halusin päästä valmiita sokerimassoja kokeilemaan,joten kakun kuorrute oli kokonaan sokerimassaa. Täytteisiin käytin marjoja, vaniljarahkaa, pilttiä, kermavaahtoa ja liivatetta. Tein kolme eri täytettä ja jätin sokerin kokonaan pois. Sillä tiesin marjoissa hieman sokeria olevan, kuorrutteen olevan makea ja en tahtonut liian makeaa kakkua tehdä. Tosin nyt pääsi pieni vale, sillä kermavaahdon joukkoon laitoin n. 2 rkl sokeria, mutten sentään enempää. Täytteitä oli siis kolme erilaista ja ajatukseni selkeistä väreistä sisällä, ei nyt ihan toiminut.. Banaanitäyte hukkui kakkupohjan väriin ja mustikka näytti täysin liilalta ja mansikkatäyte vaaleanpunaiselta.. Ensi kerralla siis käyttöön elintarvikevärit.

Pohja onnistui hyvin ja päällinenkin loppujen lopuksi. Oli meinaan NIIN järisyttävän kovaa valmis sokerimassa, että kaulimisesta ei tullut yhtään mitään, ja tässä vaiheessa emännän teräsmies astui kuvaan ja onnistui, kun onnistuikin sokerimassan kaulitsemisessa. JES!

Joten en suosittele heikkokätisille tätä puuhaa.. Voi toki olla että massat valmistajasta riippuen ovat hieman erilaisia koostumukseltaan.. Mutta, en muutenkaan tykästynyt sokerimassaan, toki kivoja koristeita siitä saa tehtyä, mutta maku ei mielestäni ollut paras mahdollinen ja kyllä se kakku sitä kermaa kaipaa. 

Mutta kakku onnistui hyvin ja maistui hyvälle, oli hyvän kostea, eikä ollenkaan liian makea kuorrutuksesta huolimatta. Ainekin isännän suvun miehet pistelivät poskeensa kakkua sen näköisesti, että hyvää oli. 

 Ja mikä tärkeintä, ISÄNTÄ TYKKÄSI !

 

Kakun lisäksi tein isännän toivoman kinkku-pekonipiirakan, ruis-peruna pohjaan. Tämä taisi olla ekoja piirakoita mitä Isännälle joskus tarjoilin. Hyvää se oli edelleen. Mikäpä ei olisi missä pekonia on? 

Piirakkapohjan ostin kaupan pakastelokerosta. Halpa, hyvä ja nopea. Eli sunnuntai ruis-peruna piirakkataikina, suosittelen. Tykkäämme kovasti. Kiva koostumus, helppo käyttää, maistuu hyvältä.

Isäntä tykkäsi tästäkin, hyvä niin!

Niin on saatu vieraat kestittyä ja synttärit vietettyä.. Isäntä on saanut vuoden lisää ikää ja emäntä yhden kakkukokeilun taas tehtyä. Kyllä se vaan on kivakin välillä että väki kasaantuu yhteen ja saman pöydän ääreen. Vaikka hieman vaivaa vaatiikin, jää kyllä hyvä mieli!!

Supermanille PALJON ONNEA, ja ikäkriisin kestämiseen voimia ja vanhuus ei tule yksin, mutta ei hätää..

..Perässä tullaan!

 Ps.
There is always hope, as long as we have food!

Herman`s yummy market

”Muistoja, toivoa. Makuja, tuoksuja.

Käsintehtyjä tarinoita.

Toivolan vanhassa pihassa.”

Jyväskylän keskustassa, keskellä täyttä tohinaa on Toivolan vanha piha. Hermannin herkkutori pidetään Toivolan vanhalla pihalla kesäaikana joka toinen lauantai ja viileänä kautena jokaisen kuun viimeisenä lauantaina. Hermannin herkkutorilla on lähiruokaa paikallisilta pientuottajilta, sekä sesongin mukaan vaihtuvia herkkuja. Hermannin herkkutorilta saa myös vinkkejä ja ohjeita ruuanlaittoon. Jyväskylässä ollessamme juuri Hermannin herkkutorin aikaan, oli sinne päästävä käymään. Isäntää tämä touhu ei kiinnostanut kovinkaan paljon, mutta emännän sinnikkyys palkittiin ja perille päästiin. Eikä ollut ollenkaan hullumpi pikkutori, kaikkea kivaa katsottavaa ja tutkittavaa.

Toivolan vanha piha on aikamatka 1800-luvun lopun Jyväskylään. Seppä Herman Toivola asutti aikanaan Vanhaa Pihaa yhdessä vaimonsa Matildan ja poikansa Muiston kanssa. Toivolan vanha pihan  on ainoa Jyväskylän 1800-luvun puutalokaudesta kertova, ehjänä säilynyt kokonaisuus. Herman Toivolan hengessä sielä tehtaillaan monenlaista niin kaupunkilaisten kuin matkailijoiden iloksi. Pihan tarjonta koostuu käsityöläispajojen ja putiikkien, Keski-Suomen museon ja kahvila muiston palveluista. Pihalla järjestetään erilaisia tapahtumia ympäri vuoden.  

Pihalla on vanha synnytyslaitos ja Toivolan talo , joissa nykyään toimii käsityö myymälöitä. Kävimme ihastelemassa kauniita käsitöitä, ja itse ihastuin mm. virkattuihin pitsikorvakoruihin. Ihania värejä. Kuitenkaan emme mitään niin mielenkiintoista löytäneet, että olisimme itsellemme ostaneet. 

Vanhasta sepän pajasta kuului taonnan ääni, niin kävimme sieläkin pyörähtämässä ja seuraamassa seppiä omassa työssään. Myytävänä oli myös monia metallista valmistettuja tuotteita ja koriste-esineitä. Me tyydyimme vain katselemaan.

Kiersimme myös pihalla olevan museon, joka oli sisustettu 1800-luvun loppupuolen kuparisepän taloksi. Museossa olisi ollut mahdollista saada opastettu kierros, mutta kiersimme museon omatoimisesti, nopsasti ympäri.

Ostoksia teimme kyllä, mutta ruuan parissa. Hermannin herkkutorilla oli jos vaikka mitä ruokatuotetta myynnissä. Jo ensimmäisestä kojusta mukaan lähti T-Barbeguen valmistama paisti mausteseos, lisäaineeton, gluteeniton ja sokeriton mausteseos joka on tarkoitettu paistin, padan, keiton ja riistan maustamiseen. Tämäntyylistä maustetta meillä ei vielä ollut ja maistoimme paikan päällä maustetta, maistui hyvinkin käyttökelpoiselta. Hinta 4€, ihan sopiva.

Hermannin herkkutorilla kohtasimme myös suureksi yllätykseksi maajussille morsiammesta tutun Paulan!! Me kun Isännän kanssa aina maajussille morsianta kotosalla seurataan, niin meille tämä oli oikein ”julkkis” kohtaaminen. Aikamme kierrettyä uskaltauduimme Paulaa jututtamaan, utelemaan ohjelmasta ja jopa kuvauttamaan itseni Paulan kanssa. HAH. Pienet ilot.

Paula ei ollut myymässä tälläkertaa omia tuotteitaan, mutta Paulalta ostimmekin sitten rivijärven luomu-vaalea lättyjauho pussukan. Jossa valmiiseen lättyjauho seokseen on käytetty luomuvehnä ja –ohra jauhoja. 1 kg paketista maksoimme n.3€, tarkkaa hintaa en nyt muista. Mutta tästä tulikin sitten seuraava tavoite, paistamaan Paulalta ostamista lettujauhoista oikein kunnon LETTUJA!!

Syöminen on aina mukavaa, mutta porukalla se on vieläkin mukavampaa. Isäni päätti avata grillikauden ja lupasi meillekkin pihvejä grillata. Niin kaupan valmiiksi marinoituja, kuin myös Isän itse marinoimia pihvejä. ( Ja kyllä ne Isän itse marinoimat olivat vaan paljon parempia..)

 

Minä taas vastasin jälkkäri puolesta ja tässä oli oiva tilanne päästä kokeilemaan Paulalta ostettuja lettujauhoja ja teinkin jo kotona lettutaikinan valmiiksi ja mukaan otettavaksi. Mutta tästä herkusta saamme kiittää Paulaa, joka myynti taidollaan tämän meille sai myytyä. Ihania lettuja!!

En oikein tiedä mikä tässä nyt onnistui, mutta jokin meni nyt nappiin ja letut olivat todella HYVIÄ! Taikinan koostumus oli hyvä, tuoksu oli ihana ja taikina oli erittäin helppo paistaa. Yksikään lettu ei hajonnut tai repeillyt. Oliko syynä Paulan ihme jauhot? Emännän oma salainen lettu resepti? Isän hyvä pannu? Pitkä turpoamis aika? Vai näiden kaikkien yhteensattuma? En osaa sanoa, mutta tämä toimi.

Söimme kaikki letut hetkessä pois.

Lisääkin olisi vielä mennyt.

Onnistuin kyllä Isännän kotona hermostuttamaan, kun mansikkahillo teki loppuaan ja ilmoitin että ”ei, me emme ota vadelmahilloa mukaan, vaan pärjäämme mansikkahillolla”, jolloin sain niskaani jurputukset.. Ettei vaan hillo lopu kesken Isännän letun syönnin. JUST. Ja varuilta otin pakkasesta sulamaan viime kesän mansikoita ja sekoitin ne hillon joukkoon. Ettei vaan nyt pääse hillo loppumaan kesken. ;) 

Mutta hyvä että jurputti, meinaan letun päällä ehkä ihan parasta. Hillo, missä lisäksi mansikoita. Tykkäsimme kaikki ja kovasti. Isänikin tykästyi ja suunnitteli jo kesän purjehdusreissuille käyvänsä torilta tuoreet mansikat hakemassa ja hillon joukkoon laittavansa.

Herkkusuina laitoimme vielä vaniljajäätelöä lettujen päälle, nams. Oikein kesä jälkkäri, vaikkei kesä vielä olekkaan..

No, Varaslähtö otettu!

 Ps.
There is always hope, as long as we have food!