The day when everything got returned..

On hyviä päiviä ja on huonoja päiviä.

Tämä päivä on ollut hyvä.

Niin hyvä, että sitä piti oikein juhlia.

Olemme Isännän kanssa kulkeneet ympäri ämpäri koko päivän. Kaikki on mennyt nappiin, jos ei klo 16 yllättävää ruuhkaa lasketa..

Kuitenkin tärkeimpänä, saimme riesaksi muodostuneen imevän-höyrypuhdistimen vihdoin hoidettua pois ja päädyimme myyjän kanssa palautukseen. Jo siitä melkein tappelukin aikaan saatiin, kun huolto lähetti laitteen aina takaisin, ”ei vikaa”. Sinnikkyys kuitenkin palkittiin, ja kone todettiin huollon kanssa yhteistestauksella vialliseksi ja ettei laitteen taso vastaa odotuksiamme. PALAUTUS TEHTIIN. JES!

Muutenkin tuntuu, että kaikissa asioissa olemme onnistuneet palautus toimissamme.. Ennen kuin ehdimme edes tuotteita ostamaan. Isäntä tuossa vitsaili kirppis kierroksen lopussa, kun suurin osa tavaroista päätyi takaisin myyntiin, että:

”jos sitä ensi kerralla, tulisi sitten niin, että ottaisi jonkun valmiiksi täyttämän kärryn ja palauttaisi ne paikalleen – olisi reilusti nopeampaa, kun että kierretään ensin kaikki ja kerätään”

No, niin tai näin. Tehokkaita palauttajia kuitenkin olemme.

Ruokapuolella olemme oikein herkutelleet perusruuan parissa, ja Isännän lukuisten toiveiden takia, pöytään oli kannettu täysi vuoka lasagnea. Ja ei mitään pika lasagnea, vaan rakkaudella ja ajalla tehtyä kunnon lasagnea, jossa maku oli kyllä aivan IHANA!!  Nyt onnistui. Paras lasagne mitä olen tehnyt. Lasagnen kanssa herkuttelimme tomaatilla, mozzarellalla ja ruohosipulilla. Pöytään tupsahti myös Isännän ystävä, joka tokaisi ”Näin hyvää lasagnea en muista pitkään aikaan saaneeni” ja ”taitaa olla pakko ottaa hieman lisää, vaikkei nälkä enää olekaan”. Jippii, Jippii!! Isäntä kun nyt on kohta jo tottunut näihin meidän ”herkku makuihin”, on kiva saada välillä ulkopuolista arviota.  

Ainiin, mutta ne juhlat..

Täytyyhän höyrypesurin onnistunutta palautusta jotenkin juhlia ja Isännän odottama hetki koitti vihdoin, sillä tätä on odotettu..

Kun suunnittelin ja pauhasin Isännälle blogista, lupauduin blogiani ajatellen testaamaan myös drinkkejä, joissa Isäntä saisi TOTTAKAI olla koemaistajana.

Ja pelkkä ehdotus, ostetaanko tällaiset drinkkilasit, niin voidaan illalla tehdä drinkit, sai Isännän puolelta kannatusta, vaikka yleensä suurin osa ostamistani laseista on Isännän mielestä tilpehööriä..

Vaikeinta ehkä oli valita drinkki, mutta ehkä näin alkuun oli kiva aloittaa tutulla drinkillä, ja kokeiluun pääsi SEX ON THE BEACH. Ja toden totta, nyt täällä istutaan drinkit kädessä ja naapurin Isäntäkin drinkille kutsuttiin. Kyllä nyt on tyytyväisiä Isäntiä. Ja juomahan maistui hyvälle, oli oikean makuista!

Drinkkeilyn lisäksi, päätettiin jotain pientä suolaista laittaa ja kokeiluun pääsi, lapin rilla, tuore pizzapohja/wrap (maustettu lapinrieska), josta tehtiin pikkurullia. Täytteeksi käytimme valkosipuli-yrtti tuorejuustoa, kanaa ja rucolaa ja aijaaai…. UUSI SUOSIKKI ON LÖYTYNYT!! Himo tuli ja jäi, tätä kannattaa kokeilla. Hetkessä valmista, todella hyvää ja niin koukuttavaa. Sopi myös drinkkeilyyn. Lautanen hupeni äkkiä, ja näitä ei kyllä yli jäänyt.. Toinen samanlainen satsi olisi uponnut helpolla.  

 

Mutta hei,

Tätähän tämän pitää olla.. Silloin kun menee hyvin, nautitaan siitä!!

 

Kyllä sitä ehtii huonojakin päiviä suremaan,

joten..

Päivän viimeinen piriste, laatikko, mikä odottaa avaamista ja pursuaa uusia vaatteita jotka odottavat sovittamista..

Nyt on juomat juotu ja herkut ahmittu,

 Vieläkö pitäisi uusiin vaatteisiinkin mahtua??

Ps.
There is always hope, as long as we have food!

Ulla and Alexander

Nyt voi vihdoin sanoa että JES, olen terve. Lääkärilläkin käyty, eikä sekään meinannut toista ;) Käsivarresta hieman verta vielä halusi, mutta siitä hyvästä palkitsin itseni kahvila käynnillä.

Ulla ja Aleksanteri kahvila on Mäntsälän keskustassa oleva pieni kahvila joka mainostaa sivuillaan hyvää ja ystävällistä palvelua, TÄMÄ OLI TOTTA!! Pieni ja tunnelmallinen  paikka. Olen kerran aikaisemminkin käynyt tässä kyseisessä kahvilassa, mutta siitäkin oli vierähtänyt jo aikaa.. 

Kahvilan ihanan tunnelman lisäksi, kahvilalla on tarina. Kahvilan seiniltä löytyy Ulla Möllersvärdin ja Aleksanteri I kuvia ja tarinoita heidän ajoiltaan. Salaperäinen suhde herätti koko Mäntsälän eloon huhtikuussa 1809. Tarina ei kuitenkaan kerro, oliko näiden kahden välillä todella liekki roihahtanut? 

Ullan ja Aleksanterin suuresta rakkaustarinasta on kirjoitettu romaani, Mika Waltari – Tanssi yli hautojen. Ja myöhemmin tehty romaaniin perustuva elokuva 1950.

” Ulla ja keisari kohtasivat Porvoon valtiopäivillä 1809. Tanssiaisissa Aleksanteri I tanssitti tilaisuuden naisia. Kerrotaan hänen tanssittaneen Ullaa kahdesti ja tarinan mukaan Ullan viuhka putosi tanssin pyörteissä. Keisari poimi sen ylös ja pisti univormunsa takin nappien väliin. Viuhkan omistaja sai sen takaisin vasta tanssiaisten päätyttyä. Aleksanterin vieraillessa Mäntsälässä, Ullan kotikartanossa Möllershofissa, keisarin ja Ullan huoneita erotti vain väliovi.”

Psst.. Tarinan mukaan kerrotaan Keisarinnan ja Ullan myös suudelleen toisiaan..

Lisää salaisuuksia voit lukea,

http://www.ullantarina.fi

Tästä vierailusta Ulla ja Aleksanteri kahvilassa on vaikea löytää pahaa sanottavaa. Yksin istuskellessa, en tuntenut itseäni vieraaksi. Kahvilan rento ja lämmin tunnelma ja iloiset ja ystävälliset myyjät toivottivat minut tervetulleiksi, ja sain rauhassa aamuradiota kuunnella kahvilan takimmaisessa nurkkapöydässä.  Sieltä pystyin rauhassa seuraamaan kahvilan toimintaa ja ihmisiä, jotka saapuivat kahvilaan aamu kahveille. Kahvilan kaunis sisustus, puu ja maalaisromantiikka, miellyttivät silmääni. Pienet yksityiskohdat olivat kiinnostavia. Heinäseipäistä tehty katto ja lankkuseinät.

Kahvilan tuotteet näyttivät hyviltä ja valikoima oli laaja. Suolaista ja makeaa. Eikä hinnastokaan mitenkään huomiota herättävä ollut, ehkä jopa yllätyin pasteijan halvasta, 2 € hinnasta. Valitsin siis liha-riisi pasteijan ja suureksi yllätyksekseni, kahvilan valikoimista löytyi MINTTUKAAKAO. Sitä ei voinut vastustaa. Mistä nykyään saa minttukaakota? Ei tule yhtään paikkaa mieleen, joten tämä on todellinen plussa, hyvä syy mennä uudestaankin. Myyjä kysäisee kassalla, ”Saako laittaa kermavaahtoa?” ja minä tietysti herkkujen ystävänä suostun ja kohta kuppi täyttyikin isolla keolla kermavaahtoa.. IHANAA. Tässä todella ei säästelty.

Valitsemani tuotteet maistuivat minulle hyvin. Ei valittamista. Persoonallinen kahvila. Tunnelmallinen, mutta hyvä valaistus. Lämmin vastaanotto. Hyvännäköinen ja monipuolinen tuotevalikoima.

Ainoat miinuspuolet löydän kahvilan aukioloajoista. Kahvila on viikonloput kiinni ja arkena sulkee ovensa jo klo 17. Se rajaa ”tällaisen päivätyöläisen” käynti mahdollisuuksia. Ja ehkä myös kaakaosta voi sen verran varoitella, että se todella oli MAKEAA!! Minulle kävi, mutta minun suuni makeaa rakastaakin.

Mutta voiko aamun ihanemmin aloittaa.. Istua rauhassa kahvilassa. Jopa minä joka en yksin missään viihdy, olisin voinut täällä istahtaa kauemminkin.

Ihana päivä tulossa!!

Good Morning!!  

Ps.
There is always hope, as long as we have food!

The Sick Day

Kylläpäs välillä osaa olla tylsää.. Maailma koostuu sängyssä istumisesta, sängyssä makaamisesta, sängyssä syömisestä ja ja ja..  Kyllä kipeenä on kurjaa. Tosin on siinä hyvääkin, saa ainekin nukuttua kaikki univelat pois ja pääsee uppoutumaan kirjojen maailmaan. JUODA LIMPPARIA NIIN PALJON KUIN HALUAA JA SYÖDÄ JÄÄTELÖÄ, hyvällä omatunnolla.

 
Palaan hetkeksi euroviisu tunnelmiin.. Isäntä kyllä ei niinkään euroviisufani ole, mutta sopivalla suostuttelulla, Isäntäkin euroviisu katsomoon asettui. ( Tilannetta helpotti pikku naposteltavat, jotka ylläri ylläri vaikuttivat positiivisesti Isännän päätökseen katsoa euroviisut. ) 

Jonkin verran jo etukäteen olimme euroviisukappaleita kuulleet ja omat suosikit ja inhokit oli jo jotenkuten tiedossa. Suomen kappale menetteli meille kummallekkin, muttei kiirinyt parhaimmistoon meidän pisteytyksessä, kuin ei myöskään loppu pisteytyksessä. Tulevaa Kreikan matkaa odottaen, Kreikan euroviisubiisi sai pisteet minulta ja odotankin pääseväni muutaman rentouttavan jälkeen tanssahtelemaan Kreikan lavoille tuota kappaletta. Isäntä tunnusti kovan utelun jälkeen suosikikseen Armenian ja muisti antaa huumori pisteet viiksille ;) Parhaiten itselleni jäi muistiin Tanskan, niin hyväntuulinen ja mukaansatempaava biisi. ( Joka sai meidän Isännän repimään viimeisetkin hiukset päästään..)

Itseäni jäi kuitenkin kisoista mietityttämään, pitääkö joka vuosi olla jotain ”erikoista”, voittaakseen kisan? Vaikka toki tämän vuoden voittaja Conchita Wurst mielestäni lauloi hyvin, ei voi väittää etteikö esiintyjä ollut hieman huomiota herättävä, partansa kanssa. Toki, niinhän mekin voitimme, Suomi. Kyllä se Lordikin huomiota herätti.. Mutta jos tästä on kyse euroviisuissa, huomion herättämisestä, niin eiköhän me Suomessa jotain uutta keksitä ja ensi vuonna viedään voitto taas kotiin? ;)

Miten olisi ”perussuomalaiset”, kaljamahaiset ja karvaiset MIEHET LAVALLA ( leidit lavalla on jo nähty..)? Päälle naisten alusvaatteet ja kajareista pauhaamaan Robin. 

” Mun SY-SY-SYDÄMESTÄ, puuttuu palanen ja UU, UU..” 

Ennennäkemätöntä. 

”Älä ota sitä vakavasti..” ;)

Mutta ettei koko kirjoitus pureudu euroviisu maailmaan, on meillä ollut aihetta pieneen juhlaankin.. Isännän nimpparit tuossa vietettiin yksi päivä. ;) Ihan niinkin koreasti, kuin Lidlin pakaste kakulla ja mansikoilla. Hyvää oli!! Jäin koukkuun. Kakku oli suklaa-juustokakku ja maksoi peräti 4€? Oli hintansa arvoinen kyllä, suosittelemme ;)

Mutta todella,

kuume alkaa olla sairastettu,

ja olo parempaan päin.

Pääkin rupeaa toimimaan,

ja isännän suureksi riemuksi ( lue inhoksi),

ideoita pursuaa ja ohjelmatoimisto täyttää kohta kalenterin kaikella kivalla puuhalla!!

“Scooba-dooba-dap-dap-di-di-die,
Scooba-dooba-dap-dap-di-di-die,
I love you”

Ps.
There is always hope, as long as we have food!

Memorial service..

Isännän kanssa kahdestaan, mustat vaatteet päälle laitetaan. 

On tullut aika muistella ja jättää jäähyväiset.

Ajatus, jostain tuonpuoleisesta.. Ja hyvästä olosta. Ihanasta ajasta. Auttaa hyväksymään. 

Hautajaiset joissa olimme, olivat pienet, ja jos saa sanoa, oikein kauniit ja mielestäni hyvin järjestetyt. Hautajaisissa oli mielestäni sopivan pituinen siunaustilaisuus, jossa pappi puhui kauniita ja lohduttavia sanoja. Ja jokainen sai jättää viimeisen tervehdyksen poisnukkuneelle. 

Jokainen meistä varmaan joskus miettii omaa kuolemaansa, läheisen kuolemaa tai vaikkapa millaiset hautajaiset itselleen haluaisi. Näihin hautajaisiin oli myös jätetty toive. Toive, että jokainen toisi mukanaan vain yhden kukan. Ja niin me teimme.

Miksi on tapana muistaa isoin kukkavihkoin ja kallein isoin pidoin? Emmekö voisi muistaa toisiamme silloin kuin olemme vielä toistemme kanssa, maan pinnalla. Viedä läheisille kukkia, heidän ilokseen. Lähettää postikortin, soittaa puhelun ja viettää aikaa yhdessä. Sopia riidat pois. Muistaa sanoa, minä rakastan sinua. Asiat jotka jäävät tekemättä, eivät haittaa. Kaikkeen emme ehdi ikinä, mutta se ettei tarvitse katua jälkikäteen, se on tärkeää..

Kun kuolema koskettaa omaa perhettä, se saa myös miettimään omaa elämäänsä. Mitä tahdon elämältäni, mitä olen jo nyt kokenut? Mikä on elämässä tärkeää? 

Mielestäni jokainen voisi joskus palata näihin kysymyksii ja muuttaa elämäänsä sen mukaan, miten tahtoo elämänsä elää. Haaveita on ja niitä kannattaa tavoitella. Kaikki on mahdollista, kun vain jaksaa yrittää. 

Hautajaisissa tarjolla oli liha- ja kalavoileipäkakkua, täytekakkua, pullaa ja lusikkaleipiä. Tarjoiltavista vastasi pitopalvelu. 

 Koti ruokailuissa olemme menneet, tylsillä, perus ruuilla hetken aikaa. Laiska kokki keittiössä, ei ole kokeillut juurikaan mitään uutta. Paitsi, reilu viikko sitten, kun törsäsimme ja raaskimme tehdä kunnon satsin lohikeittoa. Vaikka saihan siitä suolaisen hinnan maksaa. Kovin kallista oli lohen hinta tuoretiskissä, mutta oli se sen arvoistakin! Meillä ruoka valmistettiin suomalaisesta kirjolohesta. Ehkä yksi parhaimmista perus ruuista. Helppokin tehdä! Keiton kanssa ruisleipää juustolla ja kurkulla, kuuluu asiaan.

 Lohikeitto on yksi niistä harvoista ruuista, jota saatan ravintolassakin tilata. Vaikka yleensä pihvilinjalla liikutaan ja harvemmin keittoa nautin ravintolassa. Mutta lohisoppa, siinä on sitä jotain. Mutta kotona tehtykkin maistui niin hyvälle, että voisi ravintolan sijaan, satsata ja tehdä lohisoppaa hieman useamminkin.

 

Ystävällinen myyjä s-marketin tiskillä, antoi lohifileen  suoraan kayttövalmiina, kun osasi pyytää. Eli ruodottomana ja nahattomana. Itse kun en kalaruokia kovin usein valmista ja en niin nauti kalan käsittelystä, tämä sopi hyvin. 

 

Lisäksi saimme aikasiksi avata grillikauden kotonakin ja maisteri pääsi loistamaan. Kerrankin keittiön valloittaa Isäntä, eikä emäntä. Omiin grilli suosikkeihini lukeutuu pitkä lista ruokia, mutta ihan ehdoton suosikki on kanapihvit ja fetasalaatti. Ruoka mikä maistuu AINA. Joten, grillikausi aukesi tällä.

 

Emäntä huolehti rehuista, Isäntä lihoista. Pitihän sitä muutaman makkaraakin käristää..

Nauttikaamme elämästä,

jokaisesta hetkestä

ja ennen kaikkea,

Hyvästä Ruuasta!

                                                                                                                                   

Mom and Dad, I love you. 

Ps.
There is always hope, as long as we have food!