Something new?

Miksi aina tarvitaan jotain uutta, että jaksaa innostua?       

    

Jo uudet vaatteet saavat olon tuntumaan ihmeelliseltä. Ja lomalta palatessa, työpaikan tavaroiden järjestys uuteen uskoon, saa innostumaan työhön. Tai valmiin puutarhan muokkaaminen ja uuden kasvin istutus, kylläpäs näyttää hyvältä.

Sama taitaa olla ruuanlaiton ja leipomisen kanssa. Uudet reseptit ja hauskat ideat saavat sormet syyhyämään ja kokeilemaan pitää yleensä päästä heti. Uusimmat keittokirjat pitää heti selata läpi. Ja uudet maut, maistuvat ensimmäisellä kertaa AINA parhailta. Mitä tekisimmekään, jos liikaa rutinoituisimme eikä elämään mahtuisi mitään uutta?

Itse tykkään tehdä uutta. Saatan helpolla aloittaa uuden koulun, harrastuksen tai vaikkapa hankkia lisätyön. Into pinkeänä alan hommiin, ja joskus se karu totuus tulee.. Eikä kaikki suju ihan putkeen. Sama homma ruuanlaiton kanssa. Vesi kielellä odottaa ”mahtavaa” makuelämystä ja joskus vaan pakolla käy niin että joutuu pettymään. Toki kaikella on myös vastakohtansa..  Joskus kun tylsistyneenä kokeilee jotain uutta, minkä nyt ei kovin erikoista pitäisi olla, yllättyykin positiivisesti ja huomaa luoneensa jotain yllättävän HYVÄÄ!! 

Positiivisesti sain yllättyä myös kesäloma suunnitelmieni kanssa. Kaikki mitä piti, tuli tehtyä. Ja paljon päälle!! Positiivisesti yllätyin, uimarannalla viihtymistäni.. Ehkä melkein parhaaksi loma muistoksi toiselta lomalta jää rantareissu. Yksin, rannalla.. Ei mikään kiire. Juuri sopiva keli. Hyvä kirja. Herkut.  Muutaman ihanaa viestiä Isännältä. Muuta en voinut toivoa.

Keittiön positiivisesti yllättänyt ruoka valmistui eräänä iltana. Kun kaupasta löytyi uusi kanapaketti. Kanapaketti mihin oli lisätty pekonia. HAH! Pitäisi olla hyvää, mutta takaraivossa on aina.. ”Mitenhän tämän kanssa nyt sitten on?” Kokeiluun päätyi ja ihan tylsästi paketin ohjeen mukaan valmistin kanat. Lisäksi keitin ja pannulla paistoin uusia perunoita ja parsakaalia. Yllätyin. Todella. Kanakastikkeen hyvästä mausta!! Koostumus ja ulkonäkö tosin ei ollut täysin sitä mitä odotin, mutta maku yllätti!! Myöskin suuri yllätys oli pannulla paistettu parsakaali, uusien perunoiden kanssa. Nam. Paljon parempaa kuin pelkkä peruna ja kaiken lisäksi PALJON terveellisempää ja pystyy luontevasti vähentämään annoksen perunan määrää. Suosittelen kokeilemaan. Vaikka alkuun itse hieman vierastin. Aivan turhaan.

Myöskin keittiön puolella saatiin meidän Isäntä yllättymään. Yllättymään positiivisesti. Sillä eräänä päivänä kuulin Isännän jupisevan jotain sen suuntaista, että ”puolukka on pilattu marja”.. Ja hieman ihmeissäni tästä olin. PILATTU? WHAT?

Eli puolukka ei nähtävästi kuulu meidän Isännän suosikkeihin.

Mutta sitä suuremmalla syyllä, sormeni syyhysivät tekemään puolukkapiirakkaa ja syöttämään sitä Isännälle. Siitä varma olin, ettei Isäntä maistamatta malta olla kun piirakka nenän eteen tuodaan. Oli se sitten suosikki piirakka tai ei. Ja niinhän siinä kävi. Isäntä tarttui piirakka syöttiin mukisematta. Ja JES, Isäntä yllättyi positiivisesti!! Eli taas jotain ”uutta”, meidän kahvipöytään. Ja taisi se Isäntä jälkikäteen myöntää, että ”ehkä se puolukka ei niin pilattu olekaan”.. Joten, tehtävä suoritettu!!

Ja taas saatiin pöytään jotain uutta.

Ps.
There is always hope, as long as we have food!