Brand new holiday..

”Hyvää huomenta, näytät kauniilta, jotenkin tuoreelta..”

”Ja kun nousee päivä uus, laulaa linnut pihapuus..”

”Oot mun  ke-sä-lo-ma..”

Ja kyllä vain, niin kuin taannoisessa blogi tekstissäni kirjoitin, ”eikä tässä vielä kaikki”, sillä loma jatkuu ja arki palasi tähän huusholliin vain hetkeksi. Sillä KYLLÄ, kesäloma osa kaksi, on startattu. Tosin ei niin LOMA tunnelmissa, sillä edellistä lomaa todella oli odottanut, nyt tuntuu, kuin olisi vain käynyt töissä kääntymässä.

Loman kunniaksi valmistin aamupalan, joka vaan on oikeasti PARAS ja ravintosisällöiltä laaja, vaikka ne kuuluisat vihreät uupuvatkin, päivällä sitten, reilu määrä salaattia korvaa tämän. Sillä tähän aamupalaan on saatu mahtumaan vaikka mitä terveellistä, vaikka sitä ei päälle näe. Luonnon omia vitamiineja, eli marjoja. Lisäksi pellavansiemenrouhetta ja vehnäleseitä. Unohtamatta proteiinirahkaa ja kanamunia. Päälle vielä aamun herätys, appelsiinimehu ja kahvi. Tällä jaksaa ja muuten pitkälle. 

Meidän perheessä kun ei aina mene kaikki putkeen, on hyvä että keittiöstä löytyy kätevä emäntä, joka osaa taikoa pilalle menneistä ruoka suunnitelmista, jotakin muuta hyvää. Sillä meidän miesten pettymykseksi, grillistä oli kaasupullo tyhjentynyt ja lappalaisystävämme ostama kallis lihapala, piti valmistaa jotenkin muuten kuin grillaamalla. Miesten pettymys oli suuri, joten nyt oli taiottava jotain OIKEASTI hyvää.. Päädyin paistamaan ohuiksi nuijittujen pihvien pinnat pannulla ja kuorruttamaan pihvit reilulla kerroksella kevätsipulia. Jokaisen pihvin pinnalle laitoin mauksi yrtti-persiljavoita ja reilun määrän ruokakermaa päälle ja kyllä, siitä tulikin todella hyvää!! Auttoi hieman harmitukseen.

Kesäloma osa kaksi, sisältää asioiden hoitoa. Ja vaikka en sen suurempia suunnitelmia ole tehnyt, muutamat tavoitteet kuitenkin olen itselleni laittanut.. Hoitaa nyt kaiken kerralla, mikä aina jää roikkumaan. Isännän silmissä emännän loma tarkoittaa sitä, että kämppä on siivottu päivittäin ja että pyykit on pesty ja ruoka pitää olla pöydässä kun isännän työpäivä loppuu. Ja kai sitä listaa olisi jatkettu, jollei emäntä olisi laittanut TÄYS STOPPIA miehen hullutuksille. Johan tässä lomasta tulee kohta työleiri. 

”Pitkän päivän jälkeen, sulle valona koitan loistaa. 

Kun tuut uupuneena kotiin, uupuneena kotiin..”

Loman kunniaksi piti taikoa myös miehille jälkkärit ja päädyin tekemään ihan ensimmäisiä blogi kokeilujani, uudemman kerran. Eli amerikkalaisia mustikkapannukakkuja, jotka tosin eivät niin hyvin onnistuneet, kuin ensimmäisellä kerralla. Ja olivat ehkäpä liiankin täyttävät ruuan päälle, mutta eipä se veikka, tai isäntä tai lappalaisvieraamme tästä valitelleet. Oliko odotukset vain emännän suulla, liian kovat?

Mutta vaikka meillä emäntä vain lomailee, saatiin yhteistä LAATUAIKAA järkättyä viikonlopulle ja pääsi se Isäntäkin tanssittamaan emäntää rannalle. Vai emäntä tanssahtelemaan isännän kanssa? Kuin sen nyt tahtoo ottaa. Ja hieman keikkailemassakin käytiin, ihan katsojina tosin vain. 

Uudet kokemukset, tilanteet  ja hyvä fiilis – tekevät parisuhteelle ihmeitä. 

”Pieni breikki vois toimia meille, peruskiireissä unohtuneille. Kauas töistä ja vaikeista tyypeistä, tiskeistä ja pyykeistä. Tehään hetkestä spesiaali, hiiteen pilkut ja desimaalit. Keskitytään olennaiseen, välillämme olevaiseen..”

Ja vaikka päivät juoksevat ja loma etenee, tulee hyviä päiviä ja ei niin hyviä, on hyvä muistaa että kaikesta opimme jotain. Ja vaikka kaikki ei aina ole niin hauskaa, niin muistamisen arvoista kuitenkin. Ehkäpä juuri se kurjalta tuntuva juttu tekee päivästä muistettavan.. Niin kuin vaikka se eräs päivä, kun Isäntä vihdoin suostui lähtemään uimarannalle, mutta kuinkas kävikään. Kohtalo puuttui peliin ja YLLÄRI, Isäntä pääsi luistamaan uimarantailusta, EDELLEEN!

”Lisää liekkiä arinalle, uusi kappale tarinaamme, pidetään tää freesinä..”

Feat. Jukka Poika - Brand new ihanuus

Onni yksillä – kesä kaikilla!

Ps. There is always hope, as long as we have food!

One day to myself

Olen tehnyt tänä vuonna poikkeuksen. Poikkeuksen omiin tottumuksiini. Ja tämä poikkeus koskee syntymäpäiviäni. 

En ole kovin innokas synttärijuhlia ollut, kun kyse on omista synttäreistä. Muiden synttäreitä juhlin kyllä todella mielelläni, kakku kun kelpaa aina. Olen halunnut viettää omia synttäreitäni tekemällä jotain mukavaa, käymällä serenassa, ravintolassa, linnanmäellä, päiväretkiä viettäen ja mitä milloinkin on keksinyt. Mutta tänä vuonna pidin OIKEAT synttärijuhlat. Syynä ehkäpä tämä blogi, pääsin ensimmäisen kerran todella haastamaan itseni ja valmistamaan useampaa tarjottavaa kerralla. Muttei ne haasteet siihen leipomiseen jääneet.. Sillä yhtäkkiä kaikki tuntui kovin haastavalta. Kun teki itselleen. Yhtäkkiä en tiennyt yhtään mitä haluan tarjota, tahdonko valita teemavärin, ketä kutsun juhlilleni.. Tämä on uutta. Kun suunnittelen toiselle tarjottavia tai juhlia, tiedän heti mitä tehdä. 

 
Toki, helpotusta hommaan toi se, että todella tein itselleni, joten EI HAITTAA, jos jokin menee pieneen.Teemavärikseni tuli punainen. Oikeastaan enemmän roosa. Tai jonkin silmään vaaleanpunainen. 

Tarjottaviksi valmistin, täytekakun, red velvet kakun, voileipäkakun ja pikkurullia. Kaupasta ostin lemppari piparini, karpalon ja valkosuklaan makuisia cookiesseja. Ja vieraat naureskelivat, ”missä palautelaput?” Kun tivasin jokaiselta erikseen suosikki tarjottavat ja arviot jokaisesta tarjottavasta. Ja kommentteja ”kaikki on hyvää”, ei kokki edes kuunnellut. Jokaisen oli VALITTAVA yksi suosikki.

Nyt listaan KAIKEN, eniten tykkäyksiä saaneesta, vähiten tykkäyksiä saaneeseen.

                                                     

                                                                                                                                           
                                                                         LIHA-SAVUJUUSTO VOILEIPÄKAKKU  

                   + Maku oli todella hyvä!

                   + Kakku oli mehevä, ei ollenkaan kuiva!

+ Helppo valmistaa, voi tehdä etukäteen ja pakastaa.

+ Moni vieraista kertoi, että syö mieluummin suolaista, kuin makeaa kakkua.

-          Koristeluun on varattava aikaa.

-          Kakku oli LIIAN pieni.

              RED VELVET KAKKU                                        
                   + Näyttävä kakku, pienellä vaivalla.

+ Hyvä vaihtoehto kermakakulle, kakku ei sisällä kermaa.

+ Hyvä vaihtoehto perinteisen juustokakun tilalle.

+ Yllättävä, taikinan punainen väri hauska.

+ Juuri sopivan makea, sopii niille jotka eivät kovin makeasta välitä.

+ Kakku suositellaan valmistettavan etukäteen, 1-2 päivää ennen juhlia.

+ Kukaan vieraista ei ollut aikaisemmin kuullut Red Velvet kakusta, kaikille uusi tuttavuus.

+ Helposti sovellettavissa oleva ohje, värit, tuorejuuston maut, koristelu.

+ Todella mehevä!

-          Oli vaikea uskoa reseptin perusteella, että tämä on hyvää.

-          Täysin uusi tuttavuus, ei tietoa, miltä tämän pitäisi maistua? Olenko onnistunut vai en?

                                                                               KINUSKIKAKKU           
                                     
                  + Kakku onnistui!!

                  + Täyte oli sopivan makea.

                  + Ulkonäöllisesti juhlien teemaan sopiva.

                  + Hyvä pohja.

-    Kinuskikuorrute, todella makea!

-    Kinuskin valmistus vei aikaa, oli tarkkaa puuhaa.

-    Pursotukset eivät olleet niin kauniit, kuin leipuri olisi toivonut.

              PIKKU-RULLAT

                   + Hyvä.

                   + Helppo.

                   +Nopea.

                   + Helposti muokattavissa.

                   + Jopa Isäntä pystyy tähän ;)

-  Valkosipuli ei sovi kaikille ja kaikkien nenälle.

-  Koukuttumisvaara.

    RAINBOW KARPALO-VALKOSUKLAA COOKIES           
                    
                    + Hyviä ja halpoja.

                    + Väri sopi teemaan.

-   Vieraat söivät mieluummin itse valmistettuja tuotteita.

Niin saatiin juhlat pidettyä ja vieraat täytettyä.

Tarjottavista vielä mainitakseni, että voileipäkakkuun oli siis käytetty päätäytteinä kinkkua, salamia ja savutuorejuustoa. Red Velvet kakun taikina on elintarvikevärillä värjätty punaiseksi ja täyte sekä kuorrutus ovat kumpikin valmistettu tuorejuusto, voi, tomusokeri, vanilliinisokeri seoksesta, joten kaloreita löytyy! Ja kinuskikakun täytteeksi laitoin aprikoosi-appelsiini täytteen, banaania ja kermavaahtoa. Pikkurullat oli täytetty kana- valkosipuli- rucola täytteellä.

Viikonlopun ahertaminen tarjottavien kanssa, palkittiin kyllä sitten juhlissa. Maut ja juhlat olivat onnistuneet. Ja mainitakseni vielä, lahjatkin oli positiivinen yllätys ;)

Muttei yllärit siihen jääneet..

Ja juhlintaa jatkettiin vielä seuraavana päivänä Isännän kanssa kaksin kesken.

Sillä meidän ISÄNTÄ, kyllä vain, oli järjestänyt ihanan yllätyksen Emännälle. Ja kelloa kytäten, hyppäsin auton kyytiin ja kohti yllätystä.

.. Ja jottei kaikki salaisuudet paljastuisi, sanon vain yhden sanan. Ja se sana on:

                                                                                                                 -LEHTIPIHVI!

Ps.
There is always hope, as long as we have food!

All good things come to an end

Kaikki hyvä loppuu aikanaan, niin kuin myös loma. Kurjat kelit kyllä veivät osan tästä kesälomasta, ehkä juurikin sen fiiliksen. Mutta positiivinen puoli tässä oli se, että töihin paluu ei tuntunut yhtään niin kurjalta. Enkä edes aamu kiukku-potku-raivareita saanut, vaikka kello herätti 4.30 ja sama tulisi jatkumaan seuraavat muutaman päivää. Mutta, ihme ja kumma. Herääminen jopa tuntui helpolta. Ja töissäkin on jopa ajoissa. Eikö se kerro jotain? No, ainakin sen, että lomalla on saanut levättyä.

Loman viimeisinä päivinä piti jostain saada hieman lisää kesätunnelmaa ja mikäs sen kesäisempää kuin raparperi. Kesäkuun suosikki herkku. Lähetin Isännän oman pihan raparperipuskaan ja sieltä se takaisin kömpi, muutaman raparperinvarren kanssa. Toiveena raparperi piirakka, mutta emäntä oli ajatellut kiisseliä valmistaa. Ja niin siinä kävi. Kiisseli kiehumaan hellalle. 

Raparperin kanssa olen aina ollut hieman hankaluuksissa makeuden kanssa. Pidän raparperista, mutta tykkään lisätä siihen reilusti sokeria. Käytän myös raparperia usein mansikan seurana kiisseleissä ja piirakoissa. Tämän kesän ensimmäinen raparperikiisseli maistui omaan suuhun liiankin kirpsakalta. Isäntä ei valitellut, makuaisti tainnut mieheltä kadota? Tai hirmuinen kerros kermavaahtoa kadotti alleen kiisselin kirpeyden. Niin tai näin, seuraavaan kiisseliin laitan vielä hieman enemmän sokeria.  Vaikkei tämäkään pahaa ollut. 

Loman lopussa, saimme vielä yhden kauniin lomapäivän. Ja vietimme päivän Korkeasaaressa nauttien toistemme seurasta. Korkeasaari käynti oli oikeastaan ainoa lähestulkoon pakollinen lomakohde. Ja päivä ei olisi voinut olla parempi, keli aivan täydellinen reissulle. Sen tosin oli pistänyt merkille moni muukin. Tähän tilanteeseen kuitenkin sopii vanha sananlasku;

”Aikainen lintu madon nappaa”

Eikä meillä turhaan kellot aamulla soineet, sillä iltapäivän lähestyessä korkeasaaren lippujonot sen kuin pitenivät. Ja saaressa väkeä riitti. Mutta sopivan kelin ansiosta pääsimme todella myös seuraamaan eläimiä. Moni eläin on jäänyt yleensä näkemättä hyvien piilojen ansiosta, mutta nyt saimme kokea pettymyksen vain muutaman häkin kohdalla. Myös korkeasaaren uusimmat asukit, leijonanpennut ja merikotkan poikaset pääsimme näkemään. 

Emäntä vastasi retken eväs puolesta ja eväslaukkuun oli pakattu aamulla valmistettuja, lämpöisiä lihapasteijoita. Liha-riisi-muna täytteellä. Ja toki termari oli täynnä kahvia ja herkkuna lisäksi isoja vaahtokarkkeja. Isännän mieliksi hieman virvokkeitakin laukusta löytyi. 

Lihapasteijat olivat kyllä hyvä valinta. Täyttäviä ja hyviä. Helppo kuljettaa ja helppo syödä. Helppo myös valmistaa. Iso pellillinen syntyi pasteijoita hetkessä ja osa päätyi veljen vatsaan. Maistui kuulemma Veikalle. Ja meidän Isäntä nyt ylläri, ylläri olisi taas syönyt vaikka kaikki itse. Mutta liika on liikaa ja on se Isännällekkin raja johonkin laitettava. Mutta sen lisäksi että eväät maistuivat ja täyttivät hyvin, myös rahallisesti edullisempaa oli valmistaa eväät itse. Kauhistelin sämpylä hintoja Korkeasaaren lipunmyynnin yhteydessä olevassa kahvilassa, kun sämpylää ei alle kuuden euron kahvilasta osteta. Montahan sämpylää kuudella eurolla tekisin?? Täytyykin joskus kokeilla. 

 

Mutta tänäkin vuonna Korkeasaari tuli nähtyä.  Ja eväät jälleen kerran syötyä. Reissu oli mahtava! Ja todellinen loman huipennus, keleineen ja tunnelmineen. Korkeasaari ei ikinä petä.

Ja niin ei arkikaan, väkisin se aina tulee. Joko hitaasti tai nopeasti. Sitä ei pääse karkuun, kuin hetkeksi..

Joten ota arki vastaan, mutta muista ihanat kesämuistot.

.. eikä tässä vielä kaikki.

Ps.
There is always hope, as long as we have food!