Superman

On taas ollut se aika vuodesta kun meidän isäntä on saanut muutaman harmaan hiuksen lisää ja kuulokin alkaa heikkenemään – selkeästi. 

Ja on se kovasti tuossa valittanut kipeää selkääkin – vanhuus ei tule yksin..

Isäntä siis on vuoden vanhempi ja toivottavasti viisaampi.. Selkeä ikäkriisi alkaa painamaan, mutta ei hätää!! Emäntä järjesti isännälle oikein synttärit – kahvi synttärit, niin eiköhän se olo nuorru. Isäntä kun onkin viimeeksi kahvi synttäreitä kuulemma ala-asteikäisenä viettänyt. 

Isännän synttäri toiveena oli jo viime vuonna synttärikakku ja viime vuonna tyydyimme kaupan valmis kakkuun. Joten tänä vuonna olin päättänyt et NYT isäntä kakkunsa saa, ja päätös piti. Kakun lisäksi Isäntä sai muutaman lahjan ja synttäri päivänä erikoishuomion, kaikki kotityöt kuuluivat emännälle, aamupala odotti valmiina kahvin kera ja isännällä oli päätösvalta, mm. ruuan ja päivän puuhien suhteen.

Isännällä ja minulla on salaisuus. Salaisuus jonka nyt jaan teidän kaikkien kanssa. 

Tämä hetki – saattaa ollaa hieman kiusallinen.. 

 

Mutta eikö se niin ole, että jokaisessa parisuhteessa on omat salaisuutensa ja juttunsa, mitkä voivat muista kuulostaa hieman oudoilta? No meillä se on tälläinen..

Meinaan meillä Isännä kanssa on alusta asti ollut ”superman- teema” ja tuolle emännän supermanille on kertynyt kaikkea pientä, superman roinaa parisuhteen aikana. Jostain se vain on tullut, eikä ole hävinnyt. 

Ehkä se vaan on niin että jokainen tyttö 

tarvitsee oman teräsmiehensä

– minä olen sen löytänyt. 

No, teemaamme noudattaen, oli itsestäänselvyys että isännän kakku olisi myös supermankakku. Idea lähti kivoista väreistä ja ajatus sisustasta ja täytteistä tuli suoraan. Isäntä kun rakastaa kakussa mansikkaa ja banaania ja ei se isäntä mustikkaakaan vierasta. Joten siinä se sitten oli.. Jotain sinistä, jotain punaista ja jotain keltaista niinkuin supermiehelläkin. 

Kehittelin siis kakun ihan omasta päästä, niin täytteitä kuin ulkomuotoakin asti.. Halusin päästä valmiita sokerimassoja kokeilemaan,joten kakun kuorrute oli kokonaan sokerimassaa. Täytteisiin käytin marjoja, vaniljarahkaa, pilttiä, kermavaahtoa ja liivatetta. Tein kolme eri täytettä ja jätin sokerin kokonaan pois. Sillä tiesin marjoissa hieman sokeria olevan, kuorrutteen olevan makea ja en tahtonut liian makeaa kakkua tehdä. Tosin nyt pääsi pieni vale, sillä kermavaahdon joukkoon laitoin n. 2 rkl sokeria, mutten sentään enempää. Täytteitä oli siis kolme erilaista ja ajatukseni selkeistä väreistä sisällä, ei nyt ihan toiminut.. Banaanitäyte hukkui kakkupohjan väriin ja mustikka näytti täysin liilalta ja mansikkatäyte vaaleanpunaiselta.. Ensi kerralla siis käyttöön elintarvikevärit.

Pohja onnistui hyvin ja päällinenkin loppujen lopuksi. Oli meinaan NIIN järisyttävän kovaa valmis sokerimassa, että kaulimisesta ei tullut yhtään mitään, ja tässä vaiheessa emännän teräsmies astui kuvaan ja onnistui, kun onnistuikin sokerimassan kaulitsemisessa. JES!

Joten en suosittele heikkokätisille tätä puuhaa.. Voi toki olla että massat valmistajasta riippuen ovat hieman erilaisia koostumukseltaan.. Mutta, en muutenkaan tykästynyt sokerimassaan, toki kivoja koristeita siitä saa tehtyä, mutta maku ei mielestäni ollut paras mahdollinen ja kyllä se kakku sitä kermaa kaipaa. 

Mutta kakku onnistui hyvin ja maistui hyvälle, oli hyvän kostea, eikä ollenkaan liian makea kuorrutuksesta huolimatta. Ainekin isännän suvun miehet pistelivät poskeensa kakkua sen näköisesti, että hyvää oli. 

 Ja mikä tärkeintä, ISÄNTÄ TYKKÄSI !

 

Kakun lisäksi tein isännän toivoman kinkku-pekonipiirakan, ruis-peruna pohjaan. Tämä taisi olla ekoja piirakoita mitä Isännälle joskus tarjoilin. Hyvää se oli edelleen. Mikäpä ei olisi missä pekonia on? 

Piirakkapohjan ostin kaupan pakastelokerosta. Halpa, hyvä ja nopea. Eli sunnuntai ruis-peruna piirakkataikina, suosittelen. Tykkäämme kovasti. Kiva koostumus, helppo käyttää, maistuu hyvältä.

Isäntä tykkäsi tästäkin, hyvä niin!

Niin on saatu vieraat kestittyä ja synttärit vietettyä.. Isäntä on saanut vuoden lisää ikää ja emäntä yhden kakkukokeilun taas tehtyä. Kyllä se vaan on kivakin välillä että väki kasaantuu yhteen ja saman pöydän ääreen. Vaikka hieman vaivaa vaatiikin, jää kyllä hyvä mieli!!

Supermanille PALJON ONNEA, ja ikäkriisin kestämiseen voimia ja vanhuus ei tule yksin, mutta ei hätää..

..Perässä tullaan!

 Ps.
There is always hope, as long as we have food!