One night stop..

Ihana olla kotona. Työviikko takana ja viikonloppu edessä. Isäntä on tehnyt ruuat pöytään, ja voi vain rentoutua! Kylläpä on luxusta, joskus näinkin päin meillä.

Lupailin kirjoitella ”mini-lomastamme” hieman lisää ja nyt löytyi sopiva rako. Olemme Isännän kanssa harrastaneet ennenkin näitä ”mini-lomia” ja vaihtaneet maisemaa hetkellisesti. Tällä kertaa ”mini-lomamme” oli Jyväskylässä. 

Jyväskylässä yövyimme kaupungin keskellä olevassa hotellissa. Valitsimme hotellin sopivan sijainnin vuoksi. Ja hintakin oli meille sopiva. 

Ennen reissua jo, aloin suunnitella kovasti mitä oikein ”mini-lomalla” puuhailisimme ja äkkiä huomasinkin että ohjelmaa alkoi olla aika paljon.. Ja olispa sitten otettava huomioon sekin tosi asia, että yhdessä yössä ja kahdessa päivässä ei ihan kaikkea kerkeä, vaikka kuinka haluaisi.. Ja huomioiden sen, että kiva olisi ottaa ihan rauhassakin ja levätä ja nukkua hyvin...

..Etenkin nukkua..

Mutta hieman toisin kävi..

Sillä jouduimme hieman pettymään hotelliimme..

Jo pelkkä alku oli liikaa minulle.. 

Hotellin parkkipaikat, olivat parkkihallissa, jossain aivan perällä.. Tuntui että hukumme koko paikkaan. Ja kun viimein, täysin minuutilleen ajallaan oltiin perillä hotellin respassa, hotelli nainen ilmoitti ettei meille ole huonetta valmiina. KIVA. No lupasimme käydä hieman pyörähtämässä ympäristössä ja takaisin tultuamme, tilanne edelleen sama. Tässä vaiheessa hän kovasti yritti vaihtaa huonettamme, ”ottaisitteko huoneen missä on erilliset sängyt?”, johon kieltäydyimme kauniisti. Sen jälkeen tämä hotelli nainen ilmoitti että tämä meille varattu, parisängyllinen huone on sitten sellaisella kohdalla että siihen kuuluu yökerhojen jumputus klo 04 asti.  KIVA. Tässä vaiheessa alkoi ja hieman suupielet kaartua alaspäin.. Ja omatoimisesti päätimme lähteä vielä pyörimään lähiympäristöön, turhauttavan odottelun sijaan. 

Vihdoin huoneeseen päästyämme pettymyksemme sen kuin nousi. Voi luoja.. Hotellihuoneen ilma oli todella huono. Ensimmäinen asia oli että tutkimme saako ikkunaa auki – ei toki saanut. KIVA. Ja sitten sen kuin paranee.. Katsomme hotelli huonetta hieman tarkemmin, ja sen siisteystaso, oli todella huono. Ja me kun vielä oikein odotimme, ilman korvauksia, pahoitteluja, ym, että saisimme siivotun huoneen. TÄSSÄ SE SITTEN OLI. HUOH! Hyvä etten sanonut Isännälle että nyt lähdetään – meinaan takaisin kotiin – mutta jotenkin sitten ei raaskinut maksettua huonetta heti luovuttaa, vaikken ihan tyytyväinen huoneeseen ollut. 

Mutta, siinä se sitten meni..

..Meinaan alamäki!

Ja loppu reissu olikin oikein hyvä ja on pelkkää hyvää sanottavaa. Edellisistä pettymyksistä jätimmekin hotelliin palautelapun.. Toivottavasti jatkossa hotelliin majoittuvilla on mukavempi yö.

Jo Jyväskylään ajaessamme, ensimmäinen pysähdyspaikka oli Pandan suklaatehdas. Suurena suklaan ystävänä sinne oli toki päästävä shoppailemaan ja suklaita maistelemaan. Tehtaanmyymälä oli pieni ja täynnä väkeä. Kauppa kävi ja tarjouksia oli reilusti. Joten ohimeno matkalla kannattaa suklaata kotiin käydä hamstraamassa.  Ja lakuja ja sipseja ym.. Itse ostimme ISON juhlasuklaa konvehtirasian ja maksoimme peräti 3,33€ rasiasta. Eli ei paha hinta. Lisäksi mukaan tuli halvat popcornit ja tulevaa pääsiäistä ajatellen Pandan pikku noita, lentävä luuta, täytelaku patukoita. JES!!

 

Jyväskylän illassa, hotelliin pääsyn jälkeen, keskityimme keskustan kauppakeskuksissa pyörimiseen ja shoppailuun. Tai minä keskityin. Ei se isäntä mitään tainnut shopata ja minäkin vain vaatteita hamstrasin.

 

Ruoka puoli kun meille on aina niin kovin tärkeä ollut, pitää siitäkin nyt päästä kertomaan. Kävimme illastamassa isännän kanssa, Martina ravintolassa. Ja nyt ei voi kun KEHUA. Saavuttuamme ravintolaan, olimme paikan ainoat asiakkaat. KYLLÄ. Minusta se oli IHANAA! Romanttinen illallinen isännän kanssa ja täysin omassa rauhassa – koko ravintola käytössä. ( Tosin kerrottakoon ettei tätä ihanuutta kovin kauan kestänyt, mutta kaikki ilo irti, siitä pienestäkin hetkestä..)

Ravintolan ruokalista ei ehkä niin järin monipuolinen ollut, ja liha sekä kana vaihtoehdoissa oli hyvin samantyyliset valikoimat. Mutta mielestäni valinnanvaraa silti oli hyvin. Eikä hintataso ollut kovin korkea.

Isäntä valitsi itselleen mascarpone-pihvin, joka sisälsi naudan ulkofileetä, kermaista pippurikastiketta, mascarponejuustoa, ranskiksia ja cipollataa.  Ja kyllä Isäntä tykkäsi!! Todella sopivan kokoinen annos ja hyvän makuinen, suosittelemme!! Itselleni valitsin valkosipulipossua, jonka kanssa oli valkosipuliperunoita, tummaa valkosipulikastiketta ja kirsikkatomaattisalsaa. Tätä annosta myös suositteli nuori tarjoilijamme. Ja ihan oikeassa oli, ihanan makuinen annos. Valkosipulin ystävälle. Kastike hyvänmakuinen, perunat ihanan kermaisia ja pehmeitä ja liha hyvää. Annos oli itselleni aika sopiva, mikä minusta oli vain plussaa. Ja vielä alkuun kun kävi salaattilautaset nouto pöydästä hakemassa ja tuoreet leivät mukaan nappaamassa, kyllä vatsa oli täysi.

Isäntä otti ruuan kanssa juomaksi Italialaista olutta – tykkäsi – niinkuin arvata saattaa. Ja itse otin tarjoilijan suosittelemaa valkoviiniä, Mastri Vernacoli Chardonnay. Pidin kyllä ruuan kanssa, sopi mielestäni hyvin.

Jälkkäriksi otimme Martinan omaa jäätelöä, Isäntä lakritsi jäätelön suklaakastikkeella ja minä valkosuklaajäätelön lakritsikastikkeella ja hyvä oli, nam nam. Kastikkeet olivat maukkaita ja isäntä minun annostani maistettuaan totesi, että kylläpäs maistuu lakritsi enemmän kuin hänellä, eli todella maukkaat kastikkeet. 

Mutta sitten tärkein, palvelu. PALVELU OLI ERINOMAISTA. Ja taas jätimme palautelapun, tällä kertaa positiivisen. Erittäin miellyttävää, asiallista ja tietävää palvelua. Tarjoilijan tarkka erityisruokavalioiden huomiointi yllätti meidät täysin!! Hyvä ja mukava palvelu, teki ruoka kokemuksestamme vieläkin miellyttävemmän. Ja suosittelen kenelle vaan Jyväskylän Martinaan syömään menemistä.

Mutta itselleni yksi loman kohokohdista.. Ja taisi Isännänkin listassa olla ensimmäisten joukossa, AAMUPALA. Ja todella ISOLLA, AAMUPALA!! Jotain aivan taivaallista.. Nyt en kyllä muista missä olisin IKUNA yhtä hyvän aamupalan saanut, kun tämän hotelli reissun yhteydessä. Aamupala oli Torero ravintolassa, jonka tuotteet olivat lähituottajien luomu tuotteita. Yllätyin. Ja valikoiman määrä ja laatu. Todella hyvää. Valikoimassa oli mm. kuutta eri leipävalikoimaa, joista kaikista oli kerrottu missä leipä on valmistettu ja mistä tuotteista. Tarjolla oli mm. croisantteja, karjalanpiirakoita, muroja, myslejä, hedelmiä, marjoja, eri juustoja,  puuroa, munia, munakokkelia, nakkeja, pekonia, donitseja ja paljon paljon muuta.. 

Mielestäni erityis mainitsemisen arvoista oli kaurapuuro ja vohvelit. Ravintolan kaurapuuro oli todella isoista hiutaleista valmistettu ja maku muistutti riisipuuroa? Pohdimmekin, voiko kaurapuuroon mahdollisesti olla käytetty kermaa? Vai mistä erityisen hyvä maku oli peräisin, mutta samanlaista kaurapuuroa, en ikuna ole saanut. Jopa Isäntä joka ei kaurapuuroa syö ja oksennus nousee kurkkuun pelkästä ajatuksesta, sanoi tätä maistaessaan, että HYVÄÄ. 

Sitten vohvelit. Ravintolaan oli tehty oma vohvelin paisto piste, mihin oli valmiiksi tehty taikina ja asiakas itse sai paistaa vohvelinsa, silloin kuin halusi ja pääsi syömään sen ihanan lämpöisenä. Minäkin innoissani Isännälle ja minulle vohvelit paistoin. TODELLA HYVÄÄ. Taikina ei ollut aivan perus vohvelitaikina, vaan vaikutti että taikinaan olisi käytetty vehnäjauhojen tilalla, jotakin seka jauhoseosta, mutten tästä takuuseen mene. Hyvää kuitenkin ja kiva idea että sai itse paistaa 

vohvelin aamupalalle, ei ole muualla tullut vastaan.

Me söimme ja söimme ja söimme.. Ja Isäntä ekan mättö lautasen jälkeen katsoi silmät suurina, kun kiikutin pöytään jos jonkin näköistä aamupala ruokaa ja ilmoitin että nyt maistellaan. Ja kuin jotkut ”expertit” maistoimme jokaista leipää pienet palaset ja arvioimme mikä on parasta ja sama jatkui jokaisen ruokalajin kohdalla. HAHA. Mutta hauskaa oli.. vähän kyllä teki pahaa laittaa osa ruuasta pois, kun ei vaan kertakaikkiaan kaikkea jaksanut kokonaan maistella, kun valikoima oli todella suuri.

En aikaisemmin noutopöydissä ole hoksannut tätä tyyliä..  Eli toinen käy hakemassa lautaset täyteen kaikkea mahdollista ja sitten ruvetaan yhdessä maistelemaan, samoilta lautasilta. Todella paljon sosiaalisempaa ja mukavempaa kun että kumpikin ravaa vuorotellen hakemassa lisää ruokaa. 

SUOSITTELEN.

 

Näin. Syötyä siis tuli, oikein oikein hyvin reissulla ja vielä viimeinen piste i:n päälle tuli, kun takaisintulo matkalla poikkesimme Mummin luona ja toki sieläkin pääsimme syömään Mummin hyviä ruokia!

Kävimme reissullamme myös poikkeamassa Hermannin herkkutorilla, mutta siitä kerron myöhemmin lisää!

 Olikoha tämä nyt sitten matkailua vai ruokailua?

 Ps.
There is always hope, as long as we have food!