Ulla and Alexander

Nyt voi vihdoin sanoa että JES, olen terve. Lääkärilläkin käyty, eikä sekään meinannut toista ;) Käsivarresta hieman verta vielä halusi, mutta siitä hyvästä palkitsin itseni kahvila käynnillä.

Ulla ja Aleksanteri kahvila on Mäntsälän keskustassa oleva pieni kahvila joka mainostaa sivuillaan hyvää ja ystävällistä palvelua, TÄMÄ OLI TOTTA!! Pieni ja tunnelmallinen  paikka. Olen kerran aikaisemminkin käynyt tässä kyseisessä kahvilassa, mutta siitäkin oli vierähtänyt jo aikaa.. 

Kahvilan ihanan tunnelman lisäksi, kahvilalla on tarina. Kahvilan seiniltä löytyy Ulla Möllersvärdin ja Aleksanteri I kuvia ja tarinoita heidän ajoiltaan. Salaperäinen suhde herätti koko Mäntsälän eloon huhtikuussa 1809. Tarina ei kuitenkaan kerro, oliko näiden kahden välillä todella liekki roihahtanut? 

Ullan ja Aleksanterin suuresta rakkaustarinasta on kirjoitettu romaani, Mika Waltari – Tanssi yli hautojen. Ja myöhemmin tehty romaaniin perustuva elokuva 1950.

” Ulla ja keisari kohtasivat Porvoon valtiopäivillä 1809. Tanssiaisissa Aleksanteri I tanssitti tilaisuuden naisia. Kerrotaan hänen tanssittaneen Ullaa kahdesti ja tarinan mukaan Ullan viuhka putosi tanssin pyörteissä. Keisari poimi sen ylös ja pisti univormunsa takin nappien väliin. Viuhkan omistaja sai sen takaisin vasta tanssiaisten päätyttyä. Aleksanterin vieraillessa Mäntsälässä, Ullan kotikartanossa Möllershofissa, keisarin ja Ullan huoneita erotti vain väliovi.”

Psst.. Tarinan mukaan kerrotaan Keisarinnan ja Ullan myös suudelleen toisiaan..

Lisää salaisuuksia voit lukea,

http://www.ullantarina.fi

Tästä vierailusta Ulla ja Aleksanteri kahvilassa on vaikea löytää pahaa sanottavaa. Yksin istuskellessa, en tuntenut itseäni vieraaksi. Kahvilan rento ja lämmin tunnelma ja iloiset ja ystävälliset myyjät toivottivat minut tervetulleiksi, ja sain rauhassa aamuradiota kuunnella kahvilan takimmaisessa nurkkapöydässä.  Sieltä pystyin rauhassa seuraamaan kahvilan toimintaa ja ihmisiä, jotka saapuivat kahvilaan aamu kahveille. Kahvilan kaunis sisustus, puu ja maalaisromantiikka, miellyttivät silmääni. Pienet yksityiskohdat olivat kiinnostavia. Heinäseipäistä tehty katto ja lankkuseinät.

Kahvilan tuotteet näyttivät hyviltä ja valikoima oli laaja. Suolaista ja makeaa. Eikä hinnastokaan mitenkään huomiota herättävä ollut, ehkä jopa yllätyin pasteijan halvasta, 2 € hinnasta. Valitsin siis liha-riisi pasteijan ja suureksi yllätyksekseni, kahvilan valikoimista löytyi MINTTUKAAKAO. Sitä ei voinut vastustaa. Mistä nykyään saa minttukaakota? Ei tule yhtään paikkaa mieleen, joten tämä on todellinen plussa, hyvä syy mennä uudestaankin. Myyjä kysäisee kassalla, ”Saako laittaa kermavaahtoa?” ja minä tietysti herkkujen ystävänä suostun ja kohta kuppi täyttyikin isolla keolla kermavaahtoa.. IHANAA. Tässä todella ei säästelty.

Valitsemani tuotteet maistuivat minulle hyvin. Ei valittamista. Persoonallinen kahvila. Tunnelmallinen, mutta hyvä valaistus. Lämmin vastaanotto. Hyvännäköinen ja monipuolinen tuotevalikoima.

Ainoat miinuspuolet löydän kahvilan aukioloajoista. Kahvila on viikonloput kiinni ja arkena sulkee ovensa jo klo 17. Se rajaa ”tällaisen päivätyöläisen” käynti mahdollisuuksia. Ja ehkä myös kaakaosta voi sen verran varoitella, että se todella oli MAKEAA!! Minulle kävi, mutta minun suuni makeaa rakastaakin.

Mutta voiko aamun ihanemmin aloittaa.. Istua rauhassa kahvilassa. Jopa minä joka en yksin missään viihdy, olisin voinut täällä istahtaa kauemminkin.

Ihana päivä tulossa!!

Good Morning!!  

Ps.
There is always hope, as long as we have food!