Memorial service..

Isännän kanssa kahdestaan, mustat vaatteet päälle laitetaan. 

On tullut aika muistella ja jättää jäähyväiset.

Ajatus, jostain tuonpuoleisesta.. Ja hyvästä olosta. Ihanasta ajasta. Auttaa hyväksymään. 

Hautajaiset joissa olimme, olivat pienet, ja jos saa sanoa, oikein kauniit ja mielestäni hyvin järjestetyt. Hautajaisissa oli mielestäni sopivan pituinen siunaustilaisuus, jossa pappi puhui kauniita ja lohduttavia sanoja. Ja jokainen sai jättää viimeisen tervehdyksen poisnukkuneelle. 

Jokainen meistä varmaan joskus miettii omaa kuolemaansa, läheisen kuolemaa tai vaikkapa millaiset hautajaiset itselleen haluaisi. Näihin hautajaisiin oli myös jätetty toive. Toive, että jokainen toisi mukanaan vain yhden kukan. Ja niin me teimme.

Miksi on tapana muistaa isoin kukkavihkoin ja kallein isoin pidoin? Emmekö voisi muistaa toisiamme silloin kuin olemme vielä toistemme kanssa, maan pinnalla. Viedä läheisille kukkia, heidän ilokseen. Lähettää postikortin, soittaa puhelun ja viettää aikaa yhdessä. Sopia riidat pois. Muistaa sanoa, minä rakastan sinua. Asiat jotka jäävät tekemättä, eivät haittaa. Kaikkeen emme ehdi ikinä, mutta se ettei tarvitse katua jälkikäteen, se on tärkeää..

Kun kuolema koskettaa omaa perhettä, se saa myös miettimään omaa elämäänsä. Mitä tahdon elämältäni, mitä olen jo nyt kokenut? Mikä on elämässä tärkeää? 

Mielestäni jokainen voisi joskus palata näihin kysymyksii ja muuttaa elämäänsä sen mukaan, miten tahtoo elämänsä elää. Haaveita on ja niitä kannattaa tavoitella. Kaikki on mahdollista, kun vain jaksaa yrittää. 

Hautajaisissa tarjolla oli liha- ja kalavoileipäkakkua, täytekakkua, pullaa ja lusikkaleipiä. Tarjoiltavista vastasi pitopalvelu. 

 Koti ruokailuissa olemme menneet, tylsillä, perus ruuilla hetken aikaa. Laiska kokki keittiössä, ei ole kokeillut juurikaan mitään uutta. Paitsi, reilu viikko sitten, kun törsäsimme ja raaskimme tehdä kunnon satsin lohikeittoa. Vaikka saihan siitä suolaisen hinnan maksaa. Kovin kallista oli lohen hinta tuoretiskissä, mutta oli se sen arvoistakin! Meillä ruoka valmistettiin suomalaisesta kirjolohesta. Ehkä yksi parhaimmista perus ruuista. Helppokin tehdä! Keiton kanssa ruisleipää juustolla ja kurkulla, kuuluu asiaan.

 Lohikeitto on yksi niistä harvoista ruuista, jota saatan ravintolassakin tilata. Vaikka yleensä pihvilinjalla liikutaan ja harvemmin keittoa nautin ravintolassa. Mutta lohisoppa, siinä on sitä jotain. Mutta kotona tehtykkin maistui niin hyvälle, että voisi ravintolan sijaan, satsata ja tehdä lohisoppaa hieman useamminkin.

 

Ystävällinen myyjä s-marketin tiskillä, antoi lohifileen  suoraan kayttövalmiina, kun osasi pyytää. Eli ruodottomana ja nahattomana. Itse kun en kalaruokia kovin usein valmista ja en niin nauti kalan käsittelystä, tämä sopi hyvin. 

 

Lisäksi saimme aikasiksi avata grillikauden kotonakin ja maisteri pääsi loistamaan. Kerrankin keittiön valloittaa Isäntä, eikä emäntä. Omiin grilli suosikkeihini lukeutuu pitkä lista ruokia, mutta ihan ehdoton suosikki on kanapihvit ja fetasalaatti. Ruoka mikä maistuu AINA. Joten, grillikausi aukesi tällä.

 

Emäntä huolehti rehuista, Isäntä lihoista. Pitihän sitä muutaman makkaraakin käristää..

Nauttikaamme elämästä,

jokaisesta hetkestä

ja ennen kaikkea,

Hyvästä Ruuasta!

                                                                                                                                   

Mom and Dad, I love you. 

Ps.
There is always hope, as long as we have food!