Superman

On taas ollut se aika vuodesta kun meidän isäntä on saanut muutaman harmaan hiuksen lisää ja kuulokin alkaa heikkenemään – selkeästi. 

Ja on se kovasti tuossa valittanut kipeää selkääkin – vanhuus ei tule yksin..

Isäntä siis on vuoden vanhempi ja toivottavasti viisaampi.. Selkeä ikäkriisi alkaa painamaan, mutta ei hätää!! Emäntä järjesti isännälle oikein synttärit – kahvi synttärit, niin eiköhän se olo nuorru. Isäntä kun onkin viimeeksi kahvi synttäreitä kuulemma ala-asteikäisenä viettänyt. 

Isännän synttäri toiveena oli jo viime vuonna synttärikakku ja viime vuonna tyydyimme kaupan valmis kakkuun. Joten tänä vuonna olin päättänyt et NYT isäntä kakkunsa saa, ja päätös piti. Kakun lisäksi Isäntä sai muutaman lahjan ja synttäri päivänä erikoishuomion, kaikki kotityöt kuuluivat emännälle, aamupala odotti valmiina kahvin kera ja isännällä oli päätösvalta, mm. ruuan ja päivän puuhien suhteen.

Isännällä ja minulla on salaisuus. Salaisuus jonka nyt jaan teidän kaikkien kanssa. 

Tämä hetki – saattaa ollaa hieman kiusallinen.. 

 

Mutta eikö se niin ole, että jokaisessa parisuhteessa on omat salaisuutensa ja juttunsa, mitkä voivat muista kuulostaa hieman oudoilta? No meillä se on tälläinen..

Meinaan meillä Isännä kanssa on alusta asti ollut ”superman- teema” ja tuolle emännän supermanille on kertynyt kaikkea pientä, superman roinaa parisuhteen aikana. Jostain se vain on tullut, eikä ole hävinnyt. 

Ehkä se vaan on niin että jokainen tyttö 

tarvitsee oman teräsmiehensä

– minä olen sen löytänyt. 

No, teemaamme noudattaen, oli itsestäänselvyys että isännän kakku olisi myös supermankakku. Idea lähti kivoista väreistä ja ajatus sisustasta ja täytteistä tuli suoraan. Isäntä kun rakastaa kakussa mansikkaa ja banaania ja ei se isäntä mustikkaakaan vierasta. Joten siinä se sitten oli.. Jotain sinistä, jotain punaista ja jotain keltaista niinkuin supermiehelläkin. 

Kehittelin siis kakun ihan omasta päästä, niin täytteitä kuin ulkomuotoakin asti.. Halusin päästä valmiita sokerimassoja kokeilemaan,joten kakun kuorrute oli kokonaan sokerimassaa. Täytteisiin käytin marjoja, vaniljarahkaa, pilttiä, kermavaahtoa ja liivatetta. Tein kolme eri täytettä ja jätin sokerin kokonaan pois. Sillä tiesin marjoissa hieman sokeria olevan, kuorrutteen olevan makea ja en tahtonut liian makeaa kakkua tehdä. Tosin nyt pääsi pieni vale, sillä kermavaahdon joukkoon laitoin n. 2 rkl sokeria, mutten sentään enempää. Täytteitä oli siis kolme erilaista ja ajatukseni selkeistä väreistä sisällä, ei nyt ihan toiminut.. Banaanitäyte hukkui kakkupohjan väriin ja mustikka näytti täysin liilalta ja mansikkatäyte vaaleanpunaiselta.. Ensi kerralla siis käyttöön elintarvikevärit.

Pohja onnistui hyvin ja päällinenkin loppujen lopuksi. Oli meinaan NIIN järisyttävän kovaa valmis sokerimassa, että kaulimisesta ei tullut yhtään mitään, ja tässä vaiheessa emännän teräsmies astui kuvaan ja onnistui, kun onnistuikin sokerimassan kaulitsemisessa. JES!

Joten en suosittele heikkokätisille tätä puuhaa.. Voi toki olla että massat valmistajasta riippuen ovat hieman erilaisia koostumukseltaan.. Mutta, en muutenkaan tykästynyt sokerimassaan, toki kivoja koristeita siitä saa tehtyä, mutta maku ei mielestäni ollut paras mahdollinen ja kyllä se kakku sitä kermaa kaipaa. 

Mutta kakku onnistui hyvin ja maistui hyvälle, oli hyvän kostea, eikä ollenkaan liian makea kuorrutuksesta huolimatta. Ainekin isännän suvun miehet pistelivät poskeensa kakkua sen näköisesti, että hyvää oli. 

 Ja mikä tärkeintä, ISÄNTÄ TYKKÄSI !

 

Kakun lisäksi tein isännän toivoman kinkku-pekonipiirakan, ruis-peruna pohjaan. Tämä taisi olla ekoja piirakoita mitä Isännälle joskus tarjoilin. Hyvää se oli edelleen. Mikäpä ei olisi missä pekonia on? 

Piirakkapohjan ostin kaupan pakastelokerosta. Halpa, hyvä ja nopea. Eli sunnuntai ruis-peruna piirakkataikina, suosittelen. Tykkäämme kovasti. Kiva koostumus, helppo käyttää, maistuu hyvältä.

Isäntä tykkäsi tästäkin, hyvä niin!

Niin on saatu vieraat kestittyä ja synttärit vietettyä.. Isäntä on saanut vuoden lisää ikää ja emäntä yhden kakkukokeilun taas tehtyä. Kyllä se vaan on kivakin välillä että väki kasaantuu yhteen ja saman pöydän ääreen. Vaikka hieman vaivaa vaatiikin, jää kyllä hyvä mieli!!

Supermanille PALJON ONNEA, ja ikäkriisin kestämiseen voimia ja vanhuus ei tule yksin, mutta ei hätää..

..Perässä tullaan!

 Ps.
There is always hope, as long as we have food!

Herman`s yummy market

”Muistoja, toivoa. Makuja, tuoksuja.

Käsintehtyjä tarinoita.

Toivolan vanhassa pihassa.”

Jyväskylän keskustassa, keskellä täyttä tohinaa on Toivolan vanha piha. Hermannin herkkutori pidetään Toivolan vanhalla pihalla kesäaikana joka toinen lauantai ja viileänä kautena jokaisen kuun viimeisenä lauantaina. Hermannin herkkutorilla on lähiruokaa paikallisilta pientuottajilta, sekä sesongin mukaan vaihtuvia herkkuja. Hermannin herkkutorilta saa myös vinkkejä ja ohjeita ruuanlaittoon. Jyväskylässä ollessamme juuri Hermannin herkkutorin aikaan, oli sinne päästävä käymään. Isäntää tämä touhu ei kiinnostanut kovinkaan paljon, mutta emännän sinnikkyys palkittiin ja perille päästiin. Eikä ollut ollenkaan hullumpi pikkutori, kaikkea kivaa katsottavaa ja tutkittavaa.

Toivolan vanha piha on aikamatka 1800-luvun lopun Jyväskylään. Seppä Herman Toivola asutti aikanaan Vanhaa Pihaa yhdessä vaimonsa Matildan ja poikansa Muiston kanssa. Toivolan vanha pihan  on ainoa Jyväskylän 1800-luvun puutalokaudesta kertova, ehjänä säilynyt kokonaisuus. Herman Toivolan hengessä sielä tehtaillaan monenlaista niin kaupunkilaisten kuin matkailijoiden iloksi. Pihan tarjonta koostuu käsityöläispajojen ja putiikkien, Keski-Suomen museon ja kahvila muiston palveluista. Pihalla järjestetään erilaisia tapahtumia ympäri vuoden.  

Pihalla on vanha synnytyslaitos ja Toivolan talo , joissa nykyään toimii käsityö myymälöitä. Kävimme ihastelemassa kauniita käsitöitä, ja itse ihastuin mm. virkattuihin pitsikorvakoruihin. Ihania värejä. Kuitenkaan emme mitään niin mielenkiintoista löytäneet, että olisimme itsellemme ostaneet. 

Vanhasta sepän pajasta kuului taonnan ääni, niin kävimme sieläkin pyörähtämässä ja seuraamassa seppiä omassa työssään. Myytävänä oli myös monia metallista valmistettuja tuotteita ja koriste-esineitä. Me tyydyimme vain katselemaan.

Kiersimme myös pihalla olevan museon, joka oli sisustettu 1800-luvun loppupuolen kuparisepän taloksi. Museossa olisi ollut mahdollista saada opastettu kierros, mutta kiersimme museon omatoimisesti, nopsasti ympäri.

Ostoksia teimme kyllä, mutta ruuan parissa. Hermannin herkkutorilla oli jos vaikka mitä ruokatuotetta myynnissä. Jo ensimmäisestä kojusta mukaan lähti T-Barbeguen valmistama paisti mausteseos, lisäaineeton, gluteeniton ja sokeriton mausteseos joka on tarkoitettu paistin, padan, keiton ja riistan maustamiseen. Tämäntyylistä maustetta meillä ei vielä ollut ja maistoimme paikan päällä maustetta, maistui hyvinkin käyttökelpoiselta. Hinta 4€, ihan sopiva.

Hermannin herkkutorilla kohtasimme myös suureksi yllätykseksi maajussille morsiammesta tutun Paulan!! Me kun Isännän kanssa aina maajussille morsianta kotosalla seurataan, niin meille tämä oli oikein ”julkkis” kohtaaminen. Aikamme kierrettyä uskaltauduimme Paulaa jututtamaan, utelemaan ohjelmasta ja jopa kuvauttamaan itseni Paulan kanssa. HAH. Pienet ilot.

Paula ei ollut myymässä tälläkertaa omia tuotteitaan, mutta Paulalta ostimmekin sitten rivijärven luomu-vaalea lättyjauho pussukan. Jossa valmiiseen lättyjauho seokseen on käytetty luomuvehnä ja –ohra jauhoja. 1 kg paketista maksoimme n.3€, tarkkaa hintaa en nyt muista. Mutta tästä tulikin sitten seuraava tavoite, paistamaan Paulalta ostamista lettujauhoista oikein kunnon LETTUJA!!

Syöminen on aina mukavaa, mutta porukalla se on vieläkin mukavampaa. Isäni päätti avata grillikauden ja lupasi meillekkin pihvejä grillata. Niin kaupan valmiiksi marinoituja, kuin myös Isän itse marinoimia pihvejä. ( Ja kyllä ne Isän itse marinoimat olivat vaan paljon parempia..)

 

Minä taas vastasin jälkkäri puolesta ja tässä oli oiva tilanne päästä kokeilemaan Paulalta ostettuja lettujauhoja ja teinkin jo kotona lettutaikinan valmiiksi ja mukaan otettavaksi. Mutta tästä herkusta saamme kiittää Paulaa, joka myynti taidollaan tämän meille sai myytyä. Ihania lettuja!!

En oikein tiedä mikä tässä nyt onnistui, mutta jokin meni nyt nappiin ja letut olivat todella HYVIÄ! Taikinan koostumus oli hyvä, tuoksu oli ihana ja taikina oli erittäin helppo paistaa. Yksikään lettu ei hajonnut tai repeillyt. Oliko syynä Paulan ihme jauhot? Emännän oma salainen lettu resepti? Isän hyvä pannu? Pitkä turpoamis aika? Vai näiden kaikkien yhteensattuma? En osaa sanoa, mutta tämä toimi.

Söimme kaikki letut hetkessä pois.

Lisääkin olisi vielä mennyt.

Onnistuin kyllä Isännän kotona hermostuttamaan, kun mansikkahillo teki loppuaan ja ilmoitin että ”ei, me emme ota vadelmahilloa mukaan, vaan pärjäämme mansikkahillolla”, jolloin sain niskaani jurputukset.. Ettei vaan hillo lopu kesken Isännän letun syönnin. JUST. Ja varuilta otin pakkasesta sulamaan viime kesän mansikoita ja sekoitin ne hillon joukkoon. Ettei vaan nyt pääse hillo loppumaan kesken. ;) 

Mutta hyvä että jurputti, meinaan letun päällä ehkä ihan parasta. Hillo, missä lisäksi mansikoita. Tykkäsimme kaikki ja kovasti. Isänikin tykästyi ja suunnitteli jo kesän purjehdusreissuille käyvänsä torilta tuoreet mansikat hakemassa ja hillon joukkoon laittavansa.

Herkkusuina laitoimme vielä vaniljajäätelöä lettujen päälle, nams. Oikein kesä jälkkäri, vaikkei kesä vielä olekkaan..

No, Varaslähtö otettu!

 Ps.
There is always hope, as long as we have food!

One night stop..

Ihana olla kotona. Työviikko takana ja viikonloppu edessä. Isäntä on tehnyt ruuat pöytään, ja voi vain rentoutua! Kylläpä on luxusta, joskus näinkin päin meillä.

Lupailin kirjoitella ”mini-lomastamme” hieman lisää ja nyt löytyi sopiva rako. Olemme Isännän kanssa harrastaneet ennenkin näitä ”mini-lomia” ja vaihtaneet maisemaa hetkellisesti. Tällä kertaa ”mini-lomamme” oli Jyväskylässä. 

Jyväskylässä yövyimme kaupungin keskellä olevassa hotellissa. Valitsimme hotellin sopivan sijainnin vuoksi. Ja hintakin oli meille sopiva. 

Ennen reissua jo, aloin suunnitella kovasti mitä oikein ”mini-lomalla” puuhailisimme ja äkkiä huomasinkin että ohjelmaa alkoi olla aika paljon.. Ja olispa sitten otettava huomioon sekin tosi asia, että yhdessä yössä ja kahdessa päivässä ei ihan kaikkea kerkeä, vaikka kuinka haluaisi.. Ja huomioiden sen, että kiva olisi ottaa ihan rauhassakin ja levätä ja nukkua hyvin...

..Etenkin nukkua..

Mutta hieman toisin kävi..

Sillä jouduimme hieman pettymään hotelliimme..

Jo pelkkä alku oli liikaa minulle.. 

Hotellin parkkipaikat, olivat parkkihallissa, jossain aivan perällä.. Tuntui että hukumme koko paikkaan. Ja kun viimein, täysin minuutilleen ajallaan oltiin perillä hotellin respassa, hotelli nainen ilmoitti ettei meille ole huonetta valmiina. KIVA. No lupasimme käydä hieman pyörähtämässä ympäristössä ja takaisin tultuamme, tilanne edelleen sama. Tässä vaiheessa hän kovasti yritti vaihtaa huonettamme, ”ottaisitteko huoneen missä on erilliset sängyt?”, johon kieltäydyimme kauniisti. Sen jälkeen tämä hotelli nainen ilmoitti että tämä meille varattu, parisängyllinen huone on sitten sellaisella kohdalla että siihen kuuluu yökerhojen jumputus klo 04 asti.  KIVA. Tässä vaiheessa alkoi ja hieman suupielet kaartua alaspäin.. Ja omatoimisesti päätimme lähteä vielä pyörimään lähiympäristöön, turhauttavan odottelun sijaan. 

Vihdoin huoneeseen päästyämme pettymyksemme sen kuin nousi. Voi luoja.. Hotellihuoneen ilma oli todella huono. Ensimmäinen asia oli että tutkimme saako ikkunaa auki – ei toki saanut. KIVA. Ja sitten sen kuin paranee.. Katsomme hotelli huonetta hieman tarkemmin, ja sen siisteystaso, oli todella huono. Ja me kun vielä oikein odotimme, ilman korvauksia, pahoitteluja, ym, että saisimme siivotun huoneen. TÄSSÄ SE SITTEN OLI. HUOH! Hyvä etten sanonut Isännälle että nyt lähdetään – meinaan takaisin kotiin – mutta jotenkin sitten ei raaskinut maksettua huonetta heti luovuttaa, vaikken ihan tyytyväinen huoneeseen ollut. 

Mutta, siinä se sitten meni..

..Meinaan alamäki!

Ja loppu reissu olikin oikein hyvä ja on pelkkää hyvää sanottavaa. Edellisistä pettymyksistä jätimmekin hotelliin palautelapun.. Toivottavasti jatkossa hotelliin majoittuvilla on mukavempi yö.

Jo Jyväskylään ajaessamme, ensimmäinen pysähdyspaikka oli Pandan suklaatehdas. Suurena suklaan ystävänä sinne oli toki päästävä shoppailemaan ja suklaita maistelemaan. Tehtaanmyymälä oli pieni ja täynnä väkeä. Kauppa kävi ja tarjouksia oli reilusti. Joten ohimeno matkalla kannattaa suklaata kotiin käydä hamstraamassa.  Ja lakuja ja sipseja ym.. Itse ostimme ISON juhlasuklaa konvehtirasian ja maksoimme peräti 3,33€ rasiasta. Eli ei paha hinta. Lisäksi mukaan tuli halvat popcornit ja tulevaa pääsiäistä ajatellen Pandan pikku noita, lentävä luuta, täytelaku patukoita. JES!!

 

Jyväskylän illassa, hotelliin pääsyn jälkeen, keskityimme keskustan kauppakeskuksissa pyörimiseen ja shoppailuun. Tai minä keskityin. Ei se isäntä mitään tainnut shopata ja minäkin vain vaatteita hamstrasin.

 

Ruoka puoli kun meille on aina niin kovin tärkeä ollut, pitää siitäkin nyt päästä kertomaan. Kävimme illastamassa isännän kanssa, Martina ravintolassa. Ja nyt ei voi kun KEHUA. Saavuttuamme ravintolaan, olimme paikan ainoat asiakkaat. KYLLÄ. Minusta se oli IHANAA! Romanttinen illallinen isännän kanssa ja täysin omassa rauhassa – koko ravintola käytössä. ( Tosin kerrottakoon ettei tätä ihanuutta kovin kauan kestänyt, mutta kaikki ilo irti, siitä pienestäkin hetkestä..)

Ravintolan ruokalista ei ehkä niin järin monipuolinen ollut, ja liha sekä kana vaihtoehdoissa oli hyvin samantyyliset valikoimat. Mutta mielestäni valinnanvaraa silti oli hyvin. Eikä hintataso ollut kovin korkea.

Isäntä valitsi itselleen mascarpone-pihvin, joka sisälsi naudan ulkofileetä, kermaista pippurikastiketta, mascarponejuustoa, ranskiksia ja cipollataa.  Ja kyllä Isäntä tykkäsi!! Todella sopivan kokoinen annos ja hyvän makuinen, suosittelemme!! Itselleni valitsin valkosipulipossua, jonka kanssa oli valkosipuliperunoita, tummaa valkosipulikastiketta ja kirsikkatomaattisalsaa. Tätä annosta myös suositteli nuori tarjoilijamme. Ja ihan oikeassa oli, ihanan makuinen annos. Valkosipulin ystävälle. Kastike hyvänmakuinen, perunat ihanan kermaisia ja pehmeitä ja liha hyvää. Annos oli itselleni aika sopiva, mikä minusta oli vain plussaa. Ja vielä alkuun kun kävi salaattilautaset nouto pöydästä hakemassa ja tuoreet leivät mukaan nappaamassa, kyllä vatsa oli täysi.

Isäntä otti ruuan kanssa juomaksi Italialaista olutta – tykkäsi – niinkuin arvata saattaa. Ja itse otin tarjoilijan suosittelemaa valkoviiniä, Mastri Vernacoli Chardonnay. Pidin kyllä ruuan kanssa, sopi mielestäni hyvin.

Jälkkäriksi otimme Martinan omaa jäätelöä, Isäntä lakritsi jäätelön suklaakastikkeella ja minä valkosuklaajäätelön lakritsikastikkeella ja hyvä oli, nam nam. Kastikkeet olivat maukkaita ja isäntä minun annostani maistettuaan totesi, että kylläpäs maistuu lakritsi enemmän kuin hänellä, eli todella maukkaat kastikkeet. 

Mutta sitten tärkein, palvelu. PALVELU OLI ERINOMAISTA. Ja taas jätimme palautelapun, tällä kertaa positiivisen. Erittäin miellyttävää, asiallista ja tietävää palvelua. Tarjoilijan tarkka erityisruokavalioiden huomiointi yllätti meidät täysin!! Hyvä ja mukava palvelu, teki ruoka kokemuksestamme vieläkin miellyttävemmän. Ja suosittelen kenelle vaan Jyväskylän Martinaan syömään menemistä.

Mutta itselleni yksi loman kohokohdista.. Ja taisi Isännänkin listassa olla ensimmäisten joukossa, AAMUPALA. Ja todella ISOLLA, AAMUPALA!! Jotain aivan taivaallista.. Nyt en kyllä muista missä olisin IKUNA yhtä hyvän aamupalan saanut, kun tämän hotelli reissun yhteydessä. Aamupala oli Torero ravintolassa, jonka tuotteet olivat lähituottajien luomu tuotteita. Yllätyin. Ja valikoiman määrä ja laatu. Todella hyvää. Valikoimassa oli mm. kuutta eri leipävalikoimaa, joista kaikista oli kerrottu missä leipä on valmistettu ja mistä tuotteista. Tarjolla oli mm. croisantteja, karjalanpiirakoita, muroja, myslejä, hedelmiä, marjoja, eri juustoja,  puuroa, munia, munakokkelia, nakkeja, pekonia, donitseja ja paljon paljon muuta.. 

Mielestäni erityis mainitsemisen arvoista oli kaurapuuro ja vohvelit. Ravintolan kaurapuuro oli todella isoista hiutaleista valmistettu ja maku muistutti riisipuuroa? Pohdimmekin, voiko kaurapuuroon mahdollisesti olla käytetty kermaa? Vai mistä erityisen hyvä maku oli peräisin, mutta samanlaista kaurapuuroa, en ikuna ole saanut. Jopa Isäntä joka ei kaurapuuroa syö ja oksennus nousee kurkkuun pelkästä ajatuksesta, sanoi tätä maistaessaan, että HYVÄÄ. 

Sitten vohvelit. Ravintolaan oli tehty oma vohvelin paisto piste, mihin oli valmiiksi tehty taikina ja asiakas itse sai paistaa vohvelinsa, silloin kuin halusi ja pääsi syömään sen ihanan lämpöisenä. Minäkin innoissani Isännälle ja minulle vohvelit paistoin. TODELLA HYVÄÄ. Taikina ei ollut aivan perus vohvelitaikina, vaan vaikutti että taikinaan olisi käytetty vehnäjauhojen tilalla, jotakin seka jauhoseosta, mutten tästä takuuseen mene. Hyvää kuitenkin ja kiva idea että sai itse paistaa 

vohvelin aamupalalle, ei ole muualla tullut vastaan.

Me söimme ja söimme ja söimme.. Ja Isäntä ekan mättö lautasen jälkeen katsoi silmät suurina, kun kiikutin pöytään jos jonkin näköistä aamupala ruokaa ja ilmoitin että nyt maistellaan. Ja kuin jotkut ”expertit” maistoimme jokaista leipää pienet palaset ja arvioimme mikä on parasta ja sama jatkui jokaisen ruokalajin kohdalla. HAHA. Mutta hauskaa oli.. vähän kyllä teki pahaa laittaa osa ruuasta pois, kun ei vaan kertakaikkiaan kaikkea jaksanut kokonaan maistella, kun valikoima oli todella suuri.

En aikaisemmin noutopöydissä ole hoksannut tätä tyyliä..  Eli toinen käy hakemassa lautaset täyteen kaikkea mahdollista ja sitten ruvetaan yhdessä maistelemaan, samoilta lautasilta. Todella paljon sosiaalisempaa ja mukavempaa kun että kumpikin ravaa vuorotellen hakemassa lisää ruokaa. 

SUOSITTELEN.

 

Näin. Syötyä siis tuli, oikein oikein hyvin reissulla ja vielä viimeinen piste i:n päälle tuli, kun takaisintulo matkalla poikkesimme Mummin luona ja toki sieläkin pääsimme syömään Mummin hyviä ruokia!

Kävimme reissullamme myös poikkeamassa Hermannin herkkutorilla, mutta siitä kerron myöhemmin lisää!

 Olikoha tämä nyt sitten matkailua vai ruokailua?

 Ps.
There is always hope, as long as we have food!