Everybody needs sometimes time for themselves..

Olen lähiaikoina yrittänyt keskittyä itseeni ja omaan hyvinvointiini. Tehdä asioita mistä itse nautin ja miettiä mitä elämältäni tulevaisuudessa tahdon. Käynyt läpi omat haaveeni.

Juuri näihin aikoihin varmasti moni muukin pohtii elämäänsä ja tulevaisuuden suunnitelmiaan. Haaveitaan ja niiden toteutumis mahdollisuuksia. 

Kouluun haut ovat käynnissä. 

Muistatko kun itse peruskoulun jälkeen pohdit, ”mitähän tahtoisin tehdä koko ikäni?” ja väkisin listasit ammatteja paperille? Tämä on taas edessä monella peruskoulunsa päättäneillä.. Myöskin lukion suorittaneet pohtivat mitähän sitä seuraavaksi tekisi? Ja amislaisista puhumattakaan.. Jatkaakko opiskelua vai mennäkkö töihin? 

ISOJA ELÄMÄNMUUTOKSIA. 

Toiset valmistuvat ja toiset hakevat vasta opiskelemaan.. 

Mutta tänään on se päivä, jolloin rakas ystäväni valmistuu. Iso työ on tehty ja nyt se palkitaan.. Uusi paperi kansioon laitetaan. Harkat on harkattu, tehtävät tehty, kurssit suoritettu ja opit ongittu!!

”Tänään kukkia toisin,
jos luonasi oisin.
Mutta onnea näin toivotan,
kun viestin tään kirjoitan.”

ONNEA VALMISTUMISEN JOHDOSTA !! 

Myös me ”työläiset” voimme joskus kaivata ISOJA ELÄMÄNMUUTOKSIA. Pohdimme mitähän sitä haluaisi tehdä ja pitäisikö opiskella ym.. Tai ainekin tälläiset ”ikuiset opiskelijat”, jotka aina tahtovat jotain uutta ;) ja innostuvat pienestä.. KUN MIKÄÄN EI RIITÄ !!!

Samalla kun olen pohtinut tulevaisuuden suunnitelmiani, on tullut läpikäytyä asioita mitkä eivät nyt ole reilassa.. Ja siitä johtuen elämä meidän talossa on ollut hieman erilaista.. 

 

Niin kuin sinä yhtenä aamuna..

Jolloin kellot eivät soineet ja emäntä ponkaisi pystyyn klo 5.30 aamuyöstä. 

Liika asioiden vatkaaminen oli saanut aikaan sen että nyt oli toimittava ja jotain oli tehtävä. Ja mikäs sen parempi kun aamusta alkaen aloittaa suur-siivo, korjailla rikkinäisiä vaatteita, leipoa sämpylöitä, ulkoilla ja viettää hyvin ansaittuja teehetkiä kuistilla auringonpaisteessa. 

(Psst.. Päivän terapeuttinen teema. Se mikä ei mahdu roskikseen, mutta jota et voi sietää.. Heitä se ikkunasta ulos. Kokeiltu käytännössä – todettu toimivaksi. Nyt meillä on pihalla kaatopaikka ;) )

Isäntä heräili täysin onnellisena vasta kymmenen maissa, suoraan aamiaispöytään, tuoreille sämpylöille, jotka ovat emännän täysin omasta reseptivihosta. Ja sangen tietämättömänä mitä kaikkea päivä toisi mukanaan..  

Ihanat sämpylät, voi niistä oli kyllä ihana aloittaa päivä- ja puhtia riitti pitkälle!! 

Paljon parempaa kuin kaupasta!!

Sämpylöiden resepti syntyi yhdistelemällä eri ohjeita ja sekoittamalla vielä hieman pakkaa omilla mieltymyksillä..  JA tyytyväinen saa olla. Jälleen kerran. ;)

Koristelin sämpylät auringonkukan- ja kurpitsansiemenillä, sekä leseillä ja pellavansiemenrouheella. Oli ihana valkata, minkä sämpylän seuraavaksi ottaisi. Vaikka maku oli sama, tuli olo, ”hmm.. tätä pitää vielä maistaa.”

Lisäksi päivän kruunasi vielä täydellinen laiskottelu ruokapuolen suhteen ja tilasimme pikaruokaa.. Pitkästä aikaa.. Päädyimme täysin ylihinnoitellun KOTIPIZZAN palveluihin. Tosin,paljastettakoon..Taisimme saada hieman alea, jos nyt osaan kuittia oikein tulkita. 

Täytyy kyllä myöntää että yllättävän hyvää oli!! Kun en niin kotipizzan ystävä ole koskaan ollut.. Nyt olin tyytyväinen ja ehkä sieltä tulee joskus uudestaankin tilattua.. 

Isäntä entisenä kotipizzan vakioasiakkaana tiesi heti mitä tahtoo, pariloitu kananpoika kotzone, lisä kinkulla. Itse tyydyin pitzaan joka oli syönyt kinkkua, salamia, aurajuustoa ja valkosipulia. AHH, ihanan miehekästä ja älyttömän hyvää!! 

Klo 23.30.. On aika lopettaa puuhaaminen. Rauhoittua ja käydä lepäämään. 

Ja hyvillä mielin voi todeta..

Oma aika ei ehkä ole pahaksi.. Nautin aamuisesta pitkästä tuokiostani, hiljaisessa asunnossa, täydessä puuhassa. Nautin rauhallisesta teehetkestä pihalla auringon paisteessa, tuulen humistessa korvissa. Nautin kiireettömästä talli retkestä, ponin terapeuttisesta seurasta. Nautin ajasta ystäväni kanssa ja kauniista auringonlaskusta..

  

Ja siitä hetkestä, kun saan kuiskata isännän korvaan:

 ”Huomenta, aamupala on valmista..”

Se tunne kun kaikki asiat ovat hyvin.

 Ps.
There is always hope, as long as we have food!