Another year together

Pienistäkin asioista saa tehtyä juhlan arvoisia. 

Ja jos oikein ajattelee, elämä on pelkkää juhlaa. Ja jos kaikkeen tekisi valmistelut oikein kunnolla, saisi juhlavalmisteluja olla koko ajan tekemässä. Etenkin parisuhteessa. Ensin juhlitaan toisen nimipäiviä, sitten syntymäpäiviä, sitten tapaamispäivää, sitten yhdessäolo päivää, jonka jälkeen vuorossa on kihlajaispäivän juhlinta ja hääpäivä ja sitten vielä lasten syntymäpäivät ja äitienpäivät ja isienpäivät ja ja ja..

Toki liika juhlinta on liikaa, ja jotkin asiat ajan kanssa unohtuvat, niin kuin toisen nimipäivät, tai vaikkapa yhdessäolo päivä. Mutta ainakin vielä, meillä juhlittiin yhdessäolo päivää. Suomeksi, sitä päivää kun olemme Isännän kanssa virallisesti ruvenneet seurustelemaan, Isännän kielellä menneet jiftikseen.

Mieluiten juhlimme tekemällä jotain mukavaa yhdessä ja toki SYÖMÄLLÄ. Tänä vuonna teimme päiväretken Helsinkiin. Junalla matkustimme, Isäntä kun on kerran elämänsä aikana junassa ollut ja silloinkaan ei päässyt perille asti, niin yhdessä tämäkin onnistui. Isäntä malttoi kuin malttoikin odotella päätepysäkkiä.

Ja mainittakoon vielä, ettei tuo meidän Isäntä ikinä ollut metrossa myöskään käynyt, että pitihän se sinne metroonkin raahata, ihan vain kokemuksen vuoksi. 

Itselle tärkein ohjelma päivässä oli Hakaniementori. Se oikeastaan on pakollinen ohjelma, jos Helsinkiin päin on menossa. Hakaniementorin ihanat pienet myyntikojut, tunnelma, tuoksut ja ihanat torikahvilat houkuttelevat AINA. Ja kauppahalli oli myös ihana pyöriä läpi, niin kauniisti laitettuja ruokatuotteita. Mutta jos rehellisiä ollaan, se oikea ja todellinen syy torille menoon, on suosittu Kahvisiskot torikahvila. Josta olen oman työurani aloittanut, kauniina kesänä. Asuen Helsingissä, torin vieressä. Joka aamu alkoi toriteltan kasaamisella ja päivittäin vaihtuvan puuron keittämisellä. Jokainen päivä sain nauttia aamupalaksi kahvilan ihania tuotteita. 

IHANAA, TÄYDELLINEN KESÄTYÖ!

Mutta kehumisen arvoinen oli taas käynti Kahvisiskot torikahvilassa. Entinen suosikkini, juustocroisant tosin hieman petti, eikä enää niin taivaallista ollut, hyvää kuitenkin. Mutta ne LIHAPIIRAKAT. Voi luoja. Todella parhaita lihapiirakoita mitä olen ikinä syönyt. Oli ennen ja on edelleen. Näitä ostimme jopa yhden lisää, puoliksi söimme, oli NIIN HYVÄÄ. Suosittelen kokeilemaan jos Hakaniementorilla käy. 

Herkuttelun ja eri ruokatuotteiden tutkiskelun välissä ehdimme hieman shoppailla, käydä elokuvissa ja aussi baarissa. Aussi baari oli todella miellyttävä ja sieltä sai oikein maittavaa kermalikööriä. 

Ikäväkseni joudun kertomaan, että ruokailun kanssa jouduimme pettymään. Joskus niinkin käy ja palautelapuilla olisi ollut käyttöä. Valitsimme ruokaravintolaksi Memphis-ravintolan, kampin tuntumasta. Pidimme paikan tunnelmasta, ja ulkonäöllisesti ravintola oli miellyttävä. Palvelu oli hyvää, mutta ruoka, siinä petyimme. Ravintolan listan valikoima ei ollut kovin monipuolinen. Ja erityisruokavalioille listalla oli hyvin vähän vaihtoehtoja. Omien ruoka-aineallergioiden kanssa, yksi annos, oli minulle sopiva. Siitäkin oli osa annoksen sisällöstä pois jätettävä. Joten ainakin ruoka-aineallergiat on hyvä sopia etukäteen, tämän ravintolan kanssa. Jouduin tyytymään burger annokseen, Isäntä seurasi samalla linjalla. Ruoka ei ollut kovinkaan erikoista, sämpylät oli todella kuiviksi paahdettu. Hinta kuitenkin halpa ja annos oli riittävän iso. Isäntä kuvaili ruokaa, ”parempaa ruokaa kotona saa”, mutta viihdyimme kumpikin ravintolan tunnelmassa hyvin ja lähdimme pois hyväntuulisina, vaikka ruokaan petyimmekin. Ja nyt kun muistan, ravintolan juomat olivat todella kalliit, vaikka ruoka edullista olikin.

 

Väsyneinä, mutta onnellisina saavuimme junalla kotiasemalle. Isäntäkin siis jo toista kertaa oikean pysäkin löysi ja eipä se junailusta tuon reissun jälkeen ole valittanut. Uudestaankin kuulemma lähtisi. 

Mutta nyt on juhlittu vuosipäivää ja vietetty juhlat meidän tyylillä. Yhdistetty molemmille tärkeät asiat ja mikä tärkeintä, vietetty aikaa YHDESSÄ.

Mitähän ensi vuonna mahtaa tapahtua?

Ps.
There is always hope, as long as we have food!

Midsummer festival’s

Lomalla täytyy muistaa myös juhlia ja kun lomansa ajoittaa oikeaan kohtaan, juhlittua tulee ”sattumalta”. Keskikesän suurin juhlan aihe on toki JUHANNUS, joka niin ruuan kuin juhlinnankin huomioiden, on myös yksi vuoden tärkeimmistä juhlista, meidän perheelle. Isännälle ehkä jopa se tärkein juhla koko vuodessa.

Äkkiseltään JUHANNUS tuo meidän perheelle mieleen;

"Kokko, sauna, grilliruoka, järvi, kesä, aurinko, ystävät."

Meille ehkä tämän vuoden juhannusjuhlat eivät kaikkia perinteitä täyttäneet, voin kuitenkin hyvillä mielin sanoa, että seura oli hyvää, ruoka oli hyvää (ja grillissä valmistettua), ja kokkojakin tuli käytyä katsomassa oikein kaksin kappalein.  Ja mikä parasta, juhannuksena on aina hauskaa! Ja matkamuistoja myös reissulta kertyi.

Juhannuksen ruokapuoli sisälsi niin liha- kuin kanapihvejäkin, täytettyjä herkkusieniä pekonilla, muutamia eri sortin makkaroita ja pekoninakkeja, patonkia, salaattia ja toki myös uusia perunoita. Oikein, oikein maittavaa ja täyttävää. Suosikkina ehdottomasti täytetyt herkkusienet, nams.

Mutta juhliminen toki ei jäänyt pelkkään juhannuksen viettoon, vaan kahvikestit olivat tiedossa. Olimme saaneet kutsun 60-vuotispäiville, joihin toki lupauduin kakun valmistamaan. Vaikka, näillä hermoilla ei toisille kannattaisi lupailla tekevänsä mitään. Mutta sitäpä nyt ei etukäteen tullut mietittyä. 

Sankarilla oli toiveena oikein perinteinen mansikkakakku.  Ja todella kun kakkuja en kovasti ole tehnyt, niin en perinteistä mansikkakakkuakaan aikaisemmin ollut valmistanut. Mutta onneksi Äiti oli, ja hänen vinkeillään pääsin hyvin alkuun. Tuskaa tuotti kakun koristelu ja perinteisen ja omaa silmää miellyttävän koristelun löytäminen vei hieman aikaa. 

Kakun täytteen laitoin kahteen kerrokseen, molempiin kerroksiin mansikkatäytteen, kermavaahtotäytteen ja banaani siivuja. Ja kyllä jännitti, kuinka kakku pysyy kasassa ja runsaat täytekerrokset koossa. 

Ja vielä enemmän jännitti istua Sankarin pöydän ääressä ja 

odotella että kakku aloitetaan. 

 

Mutta onnekseni, jännitykseni oli täysin turhaa. Kakku oli täydellinen ja niin hyvin onnistunut kuin se vain suinkin oli mahdollista. Vaikka hieman huterat reunapursotukset, saivat melkein kiukun kyyneleet silmiin, ei niitä tainnut kukaan muu edes huomata. Kakku maistui todella hyvältä, ja ihan ihka oikealta, perinteiseltä mansikkakakulta! JIPPII!

Kakku hävisi äkkiä lautaselta, ja vieraiden noustessa pöydästä, vain pieni siivu kakkua oli jäljellä. Minkä meidän Isäntä olisi napannut mukaansa, jos olisi kehdannut. Voivotteli jälkikäteen kotona, miten olisi voinut hyvinkin lopun syödä. 

Sain kakusta kovasti kehuja, ja yksikään vieras ei jättänyt maistelua yhteen palaan. Kuultuani lauseen, ”Tästä eteenpäin tietää mistä kakkunsa tilaa”, sai tekijän punastumaan ja kauhistumaan, - Siihen en kyllä lupaudu!

 

Tämä taisi olla ensimmäinen kerta, kun leipomuksiani maisteli ennalta tuntemattomat henkilöt. Jotka eivät minua tunne. Eivätkä ole leipomuksiani ennen maistelleet. 

Olipas pelottavaa. 

Mutta loppu hyvin, kaikki hyvin. Keskikesän suuret juhlat eivät tuottaneet pettymystä. Ja tästä on hyvä suunnata kohti tulevia juhlia. Miten se menikään, nytkö ne päivät rupeavat lyhenemään ja kohta voidaan laulaa:

”Joulu on taas, joulu on taas, kattilat täynnä puuroo!”

Ps.
There is always hope, as long as we have food!

Bob the Builder and Wendy

Meidän perheen kesälomat on vietetty niin lomailun kuin aherruksen merkeissä. Emäntä ja Isäntä ovat laittaneet raksa kuteet niskaan, ladanneet porakoneet täyteen virtaan ja aloittaneet terassin rakennuksen. 

 

Kaikista koomisinta on että kaksi ”peukalo keskellä kämmentä”, yrittävät väsätä tulosta. Ja vielä kun vaatimukset ovat niin korkealla. Jokaisen rakentajan ja remontoijan apuna pitäisi olla oma rakennusmestari, meillä tätä virkaa toimitti Isännän lappalais tuttava, joka tarpeen mukaan oli puhelimen päässä, tavoitettavissa. Lisäksi työtä helpottivat lukuisat tuttavien laitteet ja vempaimet, joista olemme kovin kiitollisia.

  

 Näin emännän silmistä tämä rakentaminen oli täyttä hepreaa ja laitteet, no nekin olivat aika hepreaa. Kyllä se keittokirja, sähkövatkain ja piparkakkumuotti vaan ovat mieluisempia.

Kun taas Isäntä myönsi tuossa muutaman päivää sitten, että kylläpäs oli kiva itse suunnitella millaista tekisi, päästä käyttämään porakonetta oikein olan takaa ja rakentamaan terassia.

Mutta yhteisymmärrykseen päästiin, ja rakennusprojektin kohokohdaksi muodostui RUOKATAUKO, ylläri ylläri. Pitäähän jokaisen remppaisännän ja remppaemännän muistaa syödä hyvin että jaksaa. Ja meillä kokeilussa oli tomaattinen tonnikala-basilikapasta. Tykästyimme kumpikin, vaikka suoraan voi myöntää ettemme kumpikaan kovin välitä tomaatti pohjaisista ruuista. Mutta tämä maistui oikein hyvin. Ja totesimme, että voipi tehdä useamminkin. Ihan perusruokaa, mutta maut olivat hyvät. 

Rakentamisen lomassa, jouduimme hieman vaivaamaan Puuha-Peten tuttavia ja seikkailu kylälle alkoi. Ystävämme Tatu (traktori), kyyditsi meitä läpi kylän rautakauppaan puutavaraostoksille. Onneksi todella, saimme avuksemme Tatun, jonka kanssa homma hoitui sujuvasti, emmekä sentään kylän ainoat seikkailijat olleet. 

Lisäksi Kaivuri (kaivinkone) oli meille suureksi avuksi pohjatöiden kanssa ja ystävämme Hyrre (betonimylly), sai viettää vapaata, Puuha-Peten ja Lappalais tuttavamme hoitaen Hyrren tehtävät itse, tosimiehiä kun ovat.

Emännän tehtäväksi rakentamisen lisäksi kuului (emännän onneksi), myös ruokapuolesta huolehtiminen. Oli oikeastaan kiva välillä karata keittiön puolelle ja tehdä jotain mitä osaa. Tai ainekin tietää mitä on tekemässä. 

Sain vihdoin aikaiseksi valmistaa raksaporukalle ruuaksi kaalilaatikkoa. Pitkäaikainen haaveeni on ollut kaalilaatikon teko. Jostain syystä en ole ikinä ”kunnon” kaalilaatikkoa valmistanut. Ja vitsit, kyllä kannatti..  Vaikka remontti ruuaksi ehkä hieman outo valinta, mutta kun me kaikki kaalilaatikosta pidämme, mikäs siinä. Ja kyllä meni laatikko äkkiä, ja ähky tuli myös. Eihän sitä syömistä voinut lopettaa. Ainoa valituksen sana tulee siitä, että laatikossa oli omaan makuuni liian vähän siirappia, vaikka sitäkin oli puolet enemmän kuin ohjeessa mainittiin. 

Mutta niin se vaan on, että tekemällä asiat edistyvät. Ja niin edistyy terassikin. 

Uskokaa tai älkää.

”Puuha-pete kaiken korjaa, puuha-pete TIETENKIN.

                               Kaivuri tietää ja Rolle myös, aamulla alkaa päivän työt,                    

yhdessä näin kun puuhaillaan, helposti kaiken valmiiksi saa.

Puuha-pete kaiken korjaa, puuha-pete TIETENKIN!”

Tekemällä oppii.

Ps.
There is always hope, as long as we have food!

Summer Holiday..

Meillä on KESÄLOMA!! KESÄLOMA!! KESÄLOMA!! 

JIPPII!!

Kesäloma perinteitä noudattaen suuntasimme loman aloittajaisille, isäntä oluelle ja minä pehmikselle. Toki myös aloitimme lomamme tärkeimmän projektin, terassin rakennus tarpeiden hankinnalla. Sillä meidän lomamme, iloksi tai suruksi, keskittyy pihahommien tekoon, unohtamatta emännän järjestämiä toimintapäiviä, pitäähän jotain hauskaa olla. Isännälle kun riittäisi hauskuudeksi oluttölkki. 

On se vaan kiva ajatus, että työt saa jäädä ja saa aikaa puuhailla muita hommia. Ja istuskella rauhassa kahvilla pihalla ja lenkkeillä koirien kanssa ihan ajan kanssa. Kesäloma iloksi tuli tilattua heikkona hetkenä lomaluettavaa, kun myyjä joka minut nappasi, hyvällä puheellaan onnistui vakuuttamaan minut asiasta. 

Terassinrakennus puuhiin saimme hieman miehistä apuvoimaa ja emännän tehtävä toki oli jotain sapuskaa miehille väsäillä.. Helppoa ja nopeaa. Ja hmm, kesäloman kunniaksi jotain makeaakin. Päädyin kinkkukiusaukseen, mutta omana lisänä, joukkoon laitoin pekonia, jokaisen miehen herkkua. Hyvää perusruokaa, niin kuin aina. Luottohomma tämä kinkkukiusaus.

Salaattiakin pöytään piti saada ja loisto tilaisuus päästä kokeilemaan, meille uutta kastiketta, Rajamäen tumma balsami kastike. Ainekin tähän salaattiin, pienissä määrissä sopi todella kivasti. Joten tulee jatkossakin käytettyä. Vaikka aika perus salaatilla mentiin, vaihtelun vuoksi salaattilaatuna käytin Järvikylän, pehtoorin salaattia. Lisänä peruslisäkkeet kurkku ja tomaatti. Ja omaksi iloksi, valkosipuli krutonkeja ja juustolastuja.  Kaikki sopi yhteen ja vaikka miehistä kyse olikin, kaikki salaatti meni.. Niin kuin tosin ruokakin. Kokilla määrät kohdillaan. Onneksi sentään nälkäisiksi eivät miehetkään jääneet. 

Ruuan kanssa kokeiluun pääsi s-ryhmän oma tuote, rainbow luomu mustikkasiideri. Tämä tuote ei silmiini ollut aikaisemmin osunut, mutta kokeilun arvoista kyllä oli. Mielestäni mustikan maku oli selvempi kuin aiemmin maistamissani mustikka siidereissä. Maku oli hyvä, eikä siiderimäinen sivumaku tullut kovin vahvasti läpi. Tuote toi mieleen mustikkamehun, vichyllä. Mutta oli ostamisen arvoista. Ei ollut kovin makea, joten siideri sopi ruuan kanssa hyvin. Pidin myös tuotteen kauniista väristä.

Kesäloman kunniaksi, päätin jotain makeaakin tehdä. Ja perus mokkapalojen tilalle kehittelin tuossa yksi päivä oman version. ehkä enemmän aikuiseen makuun, olevan version. Idea tuli yhtäkkiä, katsellessani Britannian paras leipomo sarjaa, ei sillä että siellä mitään tämän tyylistä olisi valmistettu, idea vain tuli jostain. Kai näille leivoksille jonkin nimenkin voisi keksiä, vaikka Emännän mokkaleivos.

Ideana siis perus mokkapalojen pohja, tosin tässä pohjassa voin määrä oli aika suuri. Ja päälle piti keksiä jotain uutta, äklömakean mokkapala kuorrutteen tilalle. Päätin kokeilla kaupan valmis cappuccinomoussea,  suklaahipuilla. Tein 6 dl satsin. Helppoa ja nopeaa. Juuri oikea määrä ja todella helppo levittää ja leikata, kun mokkapala kuorrute helpolla lähtee lohkeilemaan. Tämä olin ihan hyvä versio. Ei ollenkaan niin makea kuin mokkapalat ja siksi varmaankin aika petollinen.. Paloja kun voi syödä hieman reilumman satsin.  Oli kyllä oikein hyvä perus kahvileivos. Suosittelen kyllä tätäkin. 

Kesäloma osa ½ on vihdoin startattu.

” Lomalla viimeinkin, voin ottaa iisimmin..”

Ps.
There is always hope, as long as we have food!