Midsummer festival’s

Lomalla täytyy muistaa myös juhlia ja kun lomansa ajoittaa oikeaan kohtaan, juhlittua tulee ”sattumalta”. Keskikesän suurin juhlan aihe on toki JUHANNUS, joka niin ruuan kuin juhlinnankin huomioiden, on myös yksi vuoden tärkeimmistä juhlista, meidän perheelle. Isännälle ehkä jopa se tärkein juhla koko vuodessa.

Äkkiseltään JUHANNUS tuo meidän perheelle mieleen;

"Kokko, sauna, grilliruoka, järvi, kesä, aurinko, ystävät."

Meille ehkä tämän vuoden juhannusjuhlat eivät kaikkia perinteitä täyttäneet, voin kuitenkin hyvillä mielin sanoa, että seura oli hyvää, ruoka oli hyvää (ja grillissä valmistettua), ja kokkojakin tuli käytyä katsomassa oikein kaksin kappalein.  Ja mikä parasta, juhannuksena on aina hauskaa! Ja matkamuistoja myös reissulta kertyi.

Juhannuksen ruokapuoli sisälsi niin liha- kuin kanapihvejäkin, täytettyjä herkkusieniä pekonilla, muutamia eri sortin makkaroita ja pekoninakkeja, patonkia, salaattia ja toki myös uusia perunoita. Oikein, oikein maittavaa ja täyttävää. Suosikkina ehdottomasti täytetyt herkkusienet, nams.

Mutta juhliminen toki ei jäänyt pelkkään juhannuksen viettoon, vaan kahvikestit olivat tiedossa. Olimme saaneet kutsun 60-vuotispäiville, joihin toki lupauduin kakun valmistamaan. Vaikka, näillä hermoilla ei toisille kannattaisi lupailla tekevänsä mitään. Mutta sitäpä nyt ei etukäteen tullut mietittyä. 

Sankarilla oli toiveena oikein perinteinen mansikkakakku.  Ja todella kun kakkuja en kovasti ole tehnyt, niin en perinteistä mansikkakakkuakaan aikaisemmin ollut valmistanut. Mutta onneksi Äiti oli, ja hänen vinkeillään pääsin hyvin alkuun. Tuskaa tuotti kakun koristelu ja perinteisen ja omaa silmää miellyttävän koristelun löytäminen vei hieman aikaa. 

Kakun täytteen laitoin kahteen kerrokseen, molempiin kerroksiin mansikkatäytteen, kermavaahtotäytteen ja banaani siivuja. Ja kyllä jännitti, kuinka kakku pysyy kasassa ja runsaat täytekerrokset koossa. 

Ja vielä enemmän jännitti istua Sankarin pöydän ääressä ja 

odotella että kakku aloitetaan. 

 

Mutta onnekseni, jännitykseni oli täysin turhaa. Kakku oli täydellinen ja niin hyvin onnistunut kuin se vain suinkin oli mahdollista. Vaikka hieman huterat reunapursotukset, saivat melkein kiukun kyyneleet silmiin, ei niitä tainnut kukaan muu edes huomata. Kakku maistui todella hyvältä, ja ihan ihka oikealta, perinteiseltä mansikkakakulta! JIPPII!

Kakku hävisi äkkiä lautaselta, ja vieraiden noustessa pöydästä, vain pieni siivu kakkua oli jäljellä. Minkä meidän Isäntä olisi napannut mukaansa, jos olisi kehdannut. Voivotteli jälkikäteen kotona, miten olisi voinut hyvinkin lopun syödä. 

Sain kakusta kovasti kehuja, ja yksikään vieras ei jättänyt maistelua yhteen palaan. Kuultuani lauseen, ”Tästä eteenpäin tietää mistä kakkunsa tilaa”, sai tekijän punastumaan ja kauhistumaan, - Siihen en kyllä lupaudu!

 

Tämä taisi olla ensimmäinen kerta, kun leipomuksiani maisteli ennalta tuntemattomat henkilöt. Jotka eivät minua tunne. Eivätkä ole leipomuksiani ennen maistelleet. 

Olipas pelottavaa. 

Mutta loppu hyvin, kaikki hyvin. Keskikesän suuret juhlat eivät tuottaneet pettymystä. Ja tästä on hyvä suunnata kohti tulevia juhlia. Miten se menikään, nytkö ne päivät rupeavat lyhenemään ja kohta voidaan laulaa:

”Joulu on taas, joulu on taas, kattilat täynnä puuroo!”

Ps.
There is always hope, as long as we have food!