Bob the Builder and Wendy

Meidän perheen kesälomat on vietetty niin lomailun kuin aherruksen merkeissä. Emäntä ja Isäntä ovat laittaneet raksa kuteet niskaan, ladanneet porakoneet täyteen virtaan ja aloittaneet terassin rakennuksen. 

 

Kaikista koomisinta on että kaksi ”peukalo keskellä kämmentä”, yrittävät väsätä tulosta. Ja vielä kun vaatimukset ovat niin korkealla. Jokaisen rakentajan ja remontoijan apuna pitäisi olla oma rakennusmestari, meillä tätä virkaa toimitti Isännän lappalais tuttava, joka tarpeen mukaan oli puhelimen päässä, tavoitettavissa. Lisäksi työtä helpottivat lukuisat tuttavien laitteet ja vempaimet, joista olemme kovin kiitollisia.

  

 Näin emännän silmistä tämä rakentaminen oli täyttä hepreaa ja laitteet, no nekin olivat aika hepreaa. Kyllä se keittokirja, sähkövatkain ja piparkakkumuotti vaan ovat mieluisempia.

Kun taas Isäntä myönsi tuossa muutaman päivää sitten, että kylläpäs oli kiva itse suunnitella millaista tekisi, päästä käyttämään porakonetta oikein olan takaa ja rakentamaan terassia.

Mutta yhteisymmärrykseen päästiin, ja rakennusprojektin kohokohdaksi muodostui RUOKATAUKO, ylläri ylläri. Pitäähän jokaisen remppaisännän ja remppaemännän muistaa syödä hyvin että jaksaa. Ja meillä kokeilussa oli tomaattinen tonnikala-basilikapasta. Tykästyimme kumpikin, vaikka suoraan voi myöntää ettemme kumpikaan kovin välitä tomaatti pohjaisista ruuista. Mutta tämä maistui oikein hyvin. Ja totesimme, että voipi tehdä useamminkin. Ihan perusruokaa, mutta maut olivat hyvät. 

Rakentamisen lomassa, jouduimme hieman vaivaamaan Puuha-Peten tuttavia ja seikkailu kylälle alkoi. Ystävämme Tatu (traktori), kyyditsi meitä läpi kylän rautakauppaan puutavaraostoksille. Onneksi todella, saimme avuksemme Tatun, jonka kanssa homma hoitui sujuvasti, emmekä sentään kylän ainoat seikkailijat olleet. 

Lisäksi Kaivuri (kaivinkone) oli meille suureksi avuksi pohjatöiden kanssa ja ystävämme Hyrre (betonimylly), sai viettää vapaata, Puuha-Peten ja Lappalais tuttavamme hoitaen Hyrren tehtävät itse, tosimiehiä kun ovat.

Emännän tehtäväksi rakentamisen lisäksi kuului (emännän onneksi), myös ruokapuolesta huolehtiminen. Oli oikeastaan kiva välillä karata keittiön puolelle ja tehdä jotain mitä osaa. Tai ainekin tietää mitä on tekemässä. 

Sain vihdoin aikaiseksi valmistaa raksaporukalle ruuaksi kaalilaatikkoa. Pitkäaikainen haaveeni on ollut kaalilaatikon teko. Jostain syystä en ole ikinä ”kunnon” kaalilaatikkoa valmistanut. Ja vitsit, kyllä kannatti..  Vaikka remontti ruuaksi ehkä hieman outo valinta, mutta kun me kaikki kaalilaatikosta pidämme, mikäs siinä. Ja kyllä meni laatikko äkkiä, ja ähky tuli myös. Eihän sitä syömistä voinut lopettaa. Ainoa valituksen sana tulee siitä, että laatikossa oli omaan makuuni liian vähän siirappia, vaikka sitäkin oli puolet enemmän kuin ohjeessa mainittiin. 

Mutta niin se vaan on, että tekemällä asiat edistyvät. Ja niin edistyy terassikin. 

Uskokaa tai älkää.

”Puuha-pete kaiken korjaa, puuha-pete TIETENKIN.

                               Kaivuri tietää ja Rolle myös, aamulla alkaa päivän työt,                    

yhdessä näin kun puuhaillaan, helposti kaiken valmiiksi saa.

Puuha-pete kaiken korjaa, puuha-pete TIETENKIN!”

Tekemällä oppii.

Ps.
There is always hope, as long as we have food!