Big and Tasty.

Vihdoin ja viimein!! Meillä on pullat uunissa.. ja pääsemme nauttimaan ihanista laskiaispullista, pitkän, pitkän odotuksen jälkeen!! Ja kun kerran ollaan oikein odotettu, niin syödään nyt sitten oikein kunnolla, ISOJA ja RUNSAALLA täytteellä olevia pullia!! Nami Nami!! 

Isäntä ei malttaisi sormiaan pitää erossa vasta leivotuista pullista.. Jotka keskeltä ovat ”hieman” raakoja, juuri meidän makuun, ja niin pehmeitä.. Taikina onnistui, kerrankin! se tuntui leivottaessa hyvän sitkeältä ja pehmeältä. Ei mennyt yhtään liian kovaksi. JES.

Tein hieman kokeiluja, ja osa pullista on voideltu kananmunalla ja päälle laitoin raesokeria, ja osa pullista on voideltu pelkällä keltuaisella ja päälle on siroteltu tomusokeria.  Ehdottomasti tämä jälkimmäinen oli parempi, eli voitelu pelkällä keltuaisella ja tomusokeria päälle. Tämä taisi isännän ja minun suosikki olla, ihanan kova ja liukas pinta tuli pullalle. Vaikka uunissa nämä pullat saivat minut melkein avaamaan suuren sana arkun, sillä ne todella näyttivät käristyvän hetkessä. 

Vaikka hieman epäröinkin alkuun pullien onnistumista, asian vahvisti tulevan anopin makunystyrät. Kelpasi ja oli kuulemma hyvää, ainekin tekstarin mukaan.. ;)

Pupupu pulla pullava,

on helppo herkku jokaisen

maukas pulla pehmoinen.

Ei tarvi veistä vaivata

kun alkaa pullaa kaivata.

Valmiina paloina

viipaileina maukkaina,

pupupu pullava pullava,

pulla pullava pulla pullava

pullava!!

Pullien kanssa luotettiin siis suureen kokoon ja aitoihin makuihin, punaista maitoa, tuorehiivaa, voita ja pitkät kohotusajat! Ja kun nyt näin herkku linjalle lähdettiin, niin eikös kaikki rapakon takana ole aina suurempaa ja parempaa? Suuntasimme raxin jenkkiviikoille testaamaan tätä sanontaa.. ja todella, ainekin pitsat olivat suurempia ja makua olikin lisätty hieman reilummin. Pannupitsaa, tulisella kastikkeella.

Raxin perusvalikoimaa oli siis laajennettu jenkkiviikkojen vuoksi ja mm. jälkkäri pöytään oli ilmestynyt vaahtokarkkeja, mini donitseja ja keksejä, jäätelön lisäksi. Myös ruokapuolella oli pieniä muutoksia,mm. pannupitsat, sipsit, röstiperunat. Meitä tämä nyt ei kuitenkaan kovasti hetkauttanut. Samaa raxin perus pahaa ruokaa. Silloin tällöin voi käydä aina pettymässä. 

Meille ihan hyvä vaihtoehto kun saa keiton, salaatit, leivät, pitsat,lämpöiset ruuat ja juomat samaan hintaan. Ja saa isäntä mättää pitsaa naamariin vatsan täydeltä ja itse voin syödä salaatteja ym, minulle mieluisempaa. Parasta taisi olla salaatit, sipulirenkaat, röstiperunat, valkosipulileipä ja pikkunakit. Isäntä tykkäsi eniten kinkku-ananas-aurajuusto pitsasta, ylläri. 

Mutta palvelusta on annettava palautetta, todella hyvä palvelu! Kassaneiti oli asiallinen ja iloinen. Kertoi kysymättä jenkkiviikkojen ruokalistasta, vastaili mielellään kysymyksiimme ja toimi ripeästi. Eli ihan hyvä fiilis jäi, vaikka ruoka ei niin loistavaa ollutkaan. 

Shoppailun välissä – sai ainekin vatsansa täyteen.

Lisäksi viikonloppumme sisälsi ISOJA heräteostoksia!! ;)  IIK. Emäntä innostui. Ja hei, kerrankin olin spontaani ja en miettinyt asiaa kovin kauaa. Tämä on uutta ja että tälläisiä heräteostoksia tekisimme.. Taisi olla eka kerta meidän taloudessa.  No, isäntä suostui. Ja nyt meillä on imevä höyrypuhdistin. Hihi.

Toivotaan että tuolla hinnalla, tulee puhdasta, niin materiaalista kuin materiaalista. Ja että tämä helpottaisi tämän huushollin siistinä pitoa.. Kunhan nyt ekana opitaan käyttämään tätä laitetta. ;) Tuolla se isäntä istuu ohjekirja kädessä, taitaa olla tuleva siivous expertti tuo meidän isäntä. ;)

Joten, viikonloppumme sisälsi..

Suuria ruokia, suuria makuja ja suuria hankintoja!

 Ps.
There is always hope, as long as we have food!

Winter is here.. Again.

Lunta sataa ja mittari näyttää -17. Nyt se takatalvi sitten tuli ja rytinällä.. Hitsi.

Tosin, tämä antaa mahdollisuuden tehdä vielä kaikkea mitä ei tänä talvena kerennyt tekemään.. Nyt se on vaan itsestään kiinni. Lunta on riittävästi ja siksipä meille käytiin ostamassa kaappiin hiivaa ja pulla vermeet.. Jos nyt saisi aikaiseksi tehdä oikein kunnon laskiaspullat?  Noo... haaveeksi jäi.

Mutta mepä otettiin lumesta ilo irti ja tehtiinkin LUMIUKKO isännän kanssa. Nyt se jäbä tuolla istuu.. Ristittiin ukko siis Jäbäksi. Toki kovan uurastuksen jälkeen piti hieman palkita itsensä ja kuumat kaakaot nautittiin Jäbän kanssa. ;) Nams. Kyllä kelpasi.

Muutaman tunnin ulkoilu isännän kanssa, mukava yhteis puuhailu ja päälle kuumaa kaakaota. Noin. Nyt voi todeta, että aamu on vietetty onnistuneesti.

Ruokapuolella olemme liikkuneet helpon perusruuan kimpussa, mitä varmaan monenkin keittiössä valmistetaan.. Vinkin sain työkaverilta. Muutaman viikkoa taaksepäin, työkaverini oli sattunut kaupasta ostamaan  uncle ben’s risottoriisiä. ( Itsehän en tällaisia kalliita riisejä ole käytellyt.. ) Mutta työkaverini sai minut innostettua kokeilemaan.. Kertoi valmistaneensa risoton pakkauksen ohjeen mukaisesti ja koko perhe oli tykästynyt ruokaan. Pakkohan sitä sitten oli kokeilla. Kaupasta ”kallis” risottoriisi koriin ja kokeilemaan. 

 Valmistin ruuan täysin pakkauksen ohjeen mukaisesti, tosin tein juustottoman version.  Riisin joukkoon lisäsin kanaa ja wok-vihanneksia. Ja vitsit.. Tuli tosi hyvää!! Kannattaa muidenkin hieman tuhlata ja ostaa tämä minusta niin ”kalliilta” tuntuva risottoriisi paketti, hyvä ohje tulee kaupan päälle. Ja isäntäkin tykkäsi!! Ja mielestäni ruoka näyttikin ihan kauniilta lautasella.. Joten onnistunut kokeilu, kiitos vinkistä!!

 

Isäntä, jonain heikkona hetkenään, sattui minulle sanomaan, että olisi kiva että tehtäisiin jotain terveellistä ruokaa.. Hyvä ettei leukani loksahtanut ammolleen.. Siis tietäen isännän taipumuksen herkkuihin ja hyvään ruokaan.. Mutta mikäs siinä. Kysyin onko Isäntä nyt ihan varma? Hieman hiljaiseksi meni.. Ja sen koommin asiasta ei puhuttu..

Mutta, sitä saa mitä tilaa.. 

Meinaan TERVEYSKAKKUA!! 

Isänikin jo huolestui tästä kuullessaan.. Kun lupasin tuoda maistille.. Oli mielessään pyöritellyt kuvaa porkkanaraasteesta hyytelössä.. ;) Mutta tämäpä olikin jotain aivan muuta!! 

Idea tuli aamuteeveestä, mitä joskus aamuisin katselen kahvia juodessa..  Keventäjistä tuttu Krista Niiniharju oli ilmeisesti viikon vieraana, ja valmisti kevyttä ruis-mustaherukka kakkua ruudun toisella puolella. Kiinnitin huomiota kakun pohjaan, joka valmistettiin oliiviöljystä, fariinisokerista, kananmunista ja ruiskorppujauhoista. Eikä tätä pohjaa tarvinnut vatkata! Sen kuin hieman sekoitti, että ainekset sekoittuvat keskenään. Minulle täysin vieras tapa tehdä kakkupohja.  Joten, kokeiluun.

Vaihdoin kakusta mustaherukat mustikoihin, kun sattui pakkasessa niitä enemmän olemaan ja tekipä sitä hieman enemmän mielikin mustikkaa.. Muuten mentiin Kristan ohjeen mukaisesti.. Myös koristelun suhteen. Kakun päälle siis paahdoin neljän viljan täysjyvähiutaleita, fariinisokeriin sotkettuna. Ikinä ollut kuullutkaan tälläisestä ”kuorrutteesta”.

Mutta hitsin vitsit, terveyskakku ja silti hyvää!!!  Odotukseni eivät olleet kovin suuret, mutta kakku todella yllätti ja osoittautuikin hyväksi!! Pohjakin oli kakkuun sopiva, muttei täysin omaan makuuni. Ensi kerralla korvaan pohjan dikestive keksipohjalla. Ei nyt LIIAN terveellistä saa kakku olla. ;)

Mutta todellakin, kokeilemisen arvoinen. Meille maistui hyvin, myös Isälle ja hänen naisystävälleen. Kakku ei ollut liian makea, joten se sopi hyvin myös jälkkäriksi.. Ja miksei aamupalaksikin – niinkuin meillä ;)

Isäntä sai ”riippuvuuden” tähän terveyskakkuun, ja olisi voinut syödä koko kakun kerrallaan.. Eli taisi siitä jotain iloa olla, kun toivoi terveellistä ruokaa ;) Kerrankin sai Isäntä olla tyytyväinen siihen mitä tuli toivottua. ;)

Juhlapöydän kakuksi tästä ei mielestäni ole tällä pohjalla.. Tosin pohjan vaihtamalla, varmasti sopii myös juhlapöytään. Itse täyte, todella hyvää! Tällaisenaan sopii arkisempiin kahvitteluihin, jälkkäriksi, aamupalaksi ja välipalaksi. Hieman vierastin suussa rapisevia täysjyvähiutaleita, mutta ekojen lusikallisten jälkeen totuin siihenkin ja Isäntä oli sitä mieltä että hiutaleet olivat ehdottomasti hyvä juttu. 

Ruoka puolella siis saimme taas hyviä ja onnistuneita kokeiluja..

Ja Isännän toiveesta, jopa jotain terveellistä..

Voisihan sitä jatkossakin yrittää?

                                                                                                                                                 Terveellisesti vai epäterveellisesti?

 Ps.
There is always hope, as long as we have food!

Everybody needs sometimes time for themselves..

Olen lähiaikoina yrittänyt keskittyä itseeni ja omaan hyvinvointiini. Tehdä asioita mistä itse nautin ja miettiä mitä elämältäni tulevaisuudessa tahdon. Käynyt läpi omat haaveeni.

Juuri näihin aikoihin varmasti moni muukin pohtii elämäänsä ja tulevaisuuden suunnitelmiaan. Haaveitaan ja niiden toteutumis mahdollisuuksia. 

Kouluun haut ovat käynnissä. 

Muistatko kun itse peruskoulun jälkeen pohdit, ”mitähän tahtoisin tehdä koko ikäni?” ja väkisin listasit ammatteja paperille? Tämä on taas edessä monella peruskoulunsa päättäneillä.. Myöskin lukion suorittaneet pohtivat mitähän sitä seuraavaksi tekisi? Ja amislaisista puhumattakaan.. Jatkaakko opiskelua vai mennäkkö töihin? 

ISOJA ELÄMÄNMUUTOKSIA. 

Toiset valmistuvat ja toiset hakevat vasta opiskelemaan.. 

Mutta tänään on se päivä, jolloin rakas ystäväni valmistuu. Iso työ on tehty ja nyt se palkitaan.. Uusi paperi kansioon laitetaan. Harkat on harkattu, tehtävät tehty, kurssit suoritettu ja opit ongittu!!

”Tänään kukkia toisin,
jos luonasi oisin.
Mutta onnea näin toivotan,
kun viestin tään kirjoitan.”

ONNEA VALMISTUMISEN JOHDOSTA !! 

Myös me ”työläiset” voimme joskus kaivata ISOJA ELÄMÄNMUUTOKSIA. Pohdimme mitähän sitä haluaisi tehdä ja pitäisikö opiskella ym.. Tai ainekin tälläiset ”ikuiset opiskelijat”, jotka aina tahtovat jotain uutta ;) ja innostuvat pienestä.. KUN MIKÄÄN EI RIITÄ !!!

Samalla kun olen pohtinut tulevaisuuden suunnitelmiani, on tullut läpikäytyä asioita mitkä eivät nyt ole reilassa.. Ja siitä johtuen elämä meidän talossa on ollut hieman erilaista.. 

 

Niin kuin sinä yhtenä aamuna..

Jolloin kellot eivät soineet ja emäntä ponkaisi pystyyn klo 5.30 aamuyöstä. 

Liika asioiden vatkaaminen oli saanut aikaan sen että nyt oli toimittava ja jotain oli tehtävä. Ja mikäs sen parempi kun aamusta alkaen aloittaa suur-siivo, korjailla rikkinäisiä vaatteita, leipoa sämpylöitä, ulkoilla ja viettää hyvin ansaittuja teehetkiä kuistilla auringonpaisteessa. 

(Psst.. Päivän terapeuttinen teema. Se mikä ei mahdu roskikseen, mutta jota et voi sietää.. Heitä se ikkunasta ulos. Kokeiltu käytännössä – todettu toimivaksi. Nyt meillä on pihalla kaatopaikka ;) )

Isäntä heräili täysin onnellisena vasta kymmenen maissa, suoraan aamiaispöytään, tuoreille sämpylöille, jotka ovat emännän täysin omasta reseptivihosta. Ja sangen tietämättömänä mitä kaikkea päivä toisi mukanaan..  

Ihanat sämpylät, voi niistä oli kyllä ihana aloittaa päivä- ja puhtia riitti pitkälle!! 

Paljon parempaa kuin kaupasta!!

Sämpylöiden resepti syntyi yhdistelemällä eri ohjeita ja sekoittamalla vielä hieman pakkaa omilla mieltymyksillä..  JA tyytyväinen saa olla. Jälleen kerran. ;)

Koristelin sämpylät auringonkukan- ja kurpitsansiemenillä, sekä leseillä ja pellavansiemenrouheella. Oli ihana valkata, minkä sämpylän seuraavaksi ottaisi. Vaikka maku oli sama, tuli olo, ”hmm.. tätä pitää vielä maistaa.”

Lisäksi päivän kruunasi vielä täydellinen laiskottelu ruokapuolen suhteen ja tilasimme pikaruokaa.. Pitkästä aikaa.. Päädyimme täysin ylihinnoitellun KOTIPIZZAN palveluihin. Tosin,paljastettakoon..Taisimme saada hieman alea, jos nyt osaan kuittia oikein tulkita. 

Täytyy kyllä myöntää että yllättävän hyvää oli!! Kun en niin kotipizzan ystävä ole koskaan ollut.. Nyt olin tyytyväinen ja ehkä sieltä tulee joskus uudestaankin tilattua.. 

Isäntä entisenä kotipizzan vakioasiakkaana tiesi heti mitä tahtoo, pariloitu kananpoika kotzone, lisä kinkulla. Itse tyydyin pitzaan joka oli syönyt kinkkua, salamia, aurajuustoa ja valkosipulia. AHH, ihanan miehekästä ja älyttömän hyvää!! 

Klo 23.30.. On aika lopettaa puuhaaminen. Rauhoittua ja käydä lepäämään. 

Ja hyvillä mielin voi todeta..

Oma aika ei ehkä ole pahaksi.. Nautin aamuisesta pitkästä tuokiostani, hiljaisessa asunnossa, täydessä puuhassa. Nautin rauhallisesta teehetkestä pihalla auringon paisteessa, tuulen humistessa korvissa. Nautin kiireettömästä talli retkestä, ponin terapeuttisesta seurasta. Nautin ajasta ystäväni kanssa ja kauniista auringonlaskusta..

  

Ja siitä hetkestä, kun saan kuiskata isännän korvaan:

 ”Huomenta, aamupala on valmista..”

Se tunne kun kaikki asiat ovat hyvin.

 Ps.
There is always hope, as long as we have food!

Sledding on the grass..

Laskiainen hurahti ohi - hieman erilaisena kuin aikaisimpina vuosina.

Tärkeimpänä: Ilman lunta ja LASKIAISPULLIA!!! Jostain syystä aikatauluumme ei pullien teko mahtunut ja valmiitahan en tahtonut ostaa, joten laitetaan tämä asia korvan taakse ja korjattavien asioiden listalle.

Olen nauttinut lähipäivinä: Raittiista ilmasta ja valoisuudesta.  

Ihmettelen kuitenkin tätä aikaista kevättä.. Jopa siitepölyt ovat saapuneet? Onko tosiaan niin että talvi jäi niihin muutamiin pakkaspäiviin ja lumisateisiin? Olen toki kesä ihmisenä kovinkin mieluissani tilanteesta, mutta pitkittynyttä kurakautta EN TOIVO – teettä töissäkin lisä vaivaa ;)

Tänä talvena kokematta jäi:

”Nenän punoitus ja kireä pakkanen joka palelluttaa varpaat. Illat joissa kynttilät palaa, kuuma sauna lämmittää ja ihana olo, kun päivän jälkeen saa kömpiä lämpöiseen sänkyyn. Makkaran paisto, omassa takassa. Liukastuminen. Talviurheilu. Lumityöt. JA LASKIAISPULLAT.”

Aikainen kevät sai minut suunnistamaan juures- ja vihannesosastolle, ja hakemaan ihania värejä keittiöön. Päätin tehdä kasvissosekeittoa, suuren satsin.. Josta sai pakkaseenkin omaa ”pikaruokaa”. Ja hirveä hinku tuli jo kesätoreille ja ostamaan tuoreita suomalaisia vihanneksia ja juureksia. kasvissosekeitto söi perunaa, bataattia, porkkanaa, selleriä, lanttua, naurista ja persiljaa.  Ja tulipas tehtyä paras kasvissosekeittoni, ikinä. Jopa Isäntä tykkäsi.. Tämä siis ei todellakaan ole hänen lempiruokansa.. 

Itse laskiainen meni ”talviurheilun” parissa – Salpausselän kisoissa. Ihan katsojan roolissa, ettei väärinkäsityksiä tule ;)Tosin keli ei talvinen ollut, ihana, lämmin auringonpaiste, maata näkyvillä ja mutaa joka puolella.

Salpausselän kisat on perheeni perinne – jonne kaikki kokoontuvat. Pakkaamme kaakaot laukkuun, peruukit päähän, kaiken löytyvän suomi krääsän päälle ja hyvän kisafiiliksen – siinä kaikki mitä tarvitaan.  Ja tänäkin vuonna, kisat tuli juhlittua ja monikin meistä voi todeta, että tulihan sitä pyllymäkeäkin laskettua.

Tosin innostus pyllymäen laskuun mutaisessa rinteessä ei ehkä ole paras idea.. ja täytyypä myöntää ettei tainnut kovin suunniteltua kellään meistä olla.. ;) Kuumat kaakaot ja kisafiilis – alkaa jalkakin kevenemään ja tasapaino horjumaan ;)

Meidän Isäntä, no selviytyi kisoista, tavallaan.. Oikea hölösuu kuoriutui esille ja yksi näistä mäenlaskijoista taisi todella olla meidän isäntä – kuraisesta vaatetuksesta päätellen. ;)

Kisaviikonlopun yövyimme Äitin hoivissa, jossa meille on AINA varattu oma huone, kaapit täynnä ruokaa ja koiranhoitajakin löytyy. Täyspalvelu. Kiitos siitä. Mukanamme veimme marianne-juustokakun mitä päätin kokeilla. Minttu-suklaakakkua. NAMS.

Kakku oli todella helppo tehdä ja pohja oli todella hyvänmakuinen. Mutta kakun koostumus muuten ei ollut niin mieleen. En pitänyt rakeisesta koostumuksesta, mikä johtui kakkuun  käytetystä marianne crush- rouheesta. Kakku oli ihan jees. Ei mitenkään tajunnanräjäyttävää, muttei silti tylsä. Suosittelen kuitenkin marianne keksien käyttöä juustokakku pohjiin.

 


Laskiainen vierähti.. 

Kevät tulee..  

ja rantakunto taitaa jäädä vain haaveeksi, näillä herkkumäärillä. ;)

Tärkeintä kuitenkin, Isäntä selvisi 

– Niin kisoista kuin kakustakin.

Vaatteet on pesty.

Ja pyllymäkeä laskettu.

Tästä on hyvä jatkaa eteenpäin.

                                                                                                      Kohti vesiliukumäkiä?

 Ps.
There is always hope, as long as we have food!