Midsummer festival’s

Lomalla täytyy muistaa myös juhlia ja kun lomansa ajoittaa oikeaan kohtaan, juhlittua tulee ”sattumalta”. Keskikesän suurin juhlan aihe on toki JUHANNUS, joka niin ruuan kuin juhlinnankin huomioiden, on myös yksi vuoden tärkeimmistä juhlista, meidän perheelle. Isännälle ehkä jopa se tärkein juhla koko vuodessa.

Äkkiseltään JUHANNUS tuo meidän perheelle mieleen;

"Kokko, sauna, grilliruoka, järvi, kesä, aurinko, ystävät."

Meille ehkä tämän vuoden juhannusjuhlat eivät kaikkia perinteitä täyttäneet, voin kuitenkin hyvillä mielin sanoa, että seura oli hyvää, ruoka oli hyvää (ja grillissä valmistettua), ja kokkojakin tuli käytyä katsomassa oikein kaksin kappalein.  Ja mikä parasta, juhannuksena on aina hauskaa! Ja matkamuistoja myös reissulta kertyi.

Juhannuksen ruokapuoli sisälsi niin liha- kuin kanapihvejäkin, täytettyjä herkkusieniä pekonilla, muutamia eri sortin makkaroita ja pekoninakkeja, patonkia, salaattia ja toki myös uusia perunoita. Oikein, oikein maittavaa ja täyttävää. Suosikkina ehdottomasti täytetyt herkkusienet, nams.

Mutta juhliminen toki ei jäänyt pelkkään juhannuksen viettoon, vaan kahvikestit olivat tiedossa. Olimme saaneet kutsun 60-vuotispäiville, joihin toki lupauduin kakun valmistamaan. Vaikka, näillä hermoilla ei toisille kannattaisi lupailla tekevänsä mitään. Mutta sitäpä nyt ei etukäteen tullut mietittyä. 

Sankarilla oli toiveena oikein perinteinen mansikkakakku.  Ja todella kun kakkuja en kovasti ole tehnyt, niin en perinteistä mansikkakakkuakaan aikaisemmin ollut valmistanut. Mutta onneksi Äiti oli, ja hänen vinkeillään pääsin hyvin alkuun. Tuskaa tuotti kakun koristelu ja perinteisen ja omaa silmää miellyttävän koristelun löytäminen vei hieman aikaa. 

Kakun täytteen laitoin kahteen kerrokseen, molempiin kerroksiin mansikkatäytteen, kermavaahtotäytteen ja banaani siivuja. Ja kyllä jännitti, kuinka kakku pysyy kasassa ja runsaat täytekerrokset koossa. 

Ja vielä enemmän jännitti istua Sankarin pöydän ääressä ja 

odotella että kakku aloitetaan. 

 

Mutta onnekseni, jännitykseni oli täysin turhaa. Kakku oli täydellinen ja niin hyvin onnistunut kuin se vain suinkin oli mahdollista. Vaikka hieman huterat reunapursotukset, saivat melkein kiukun kyyneleet silmiin, ei niitä tainnut kukaan muu edes huomata. Kakku maistui todella hyvältä, ja ihan ihka oikealta, perinteiseltä mansikkakakulta! JIPPII!

Kakku hävisi äkkiä lautaselta, ja vieraiden noustessa pöydästä, vain pieni siivu kakkua oli jäljellä. Minkä meidän Isäntä olisi napannut mukaansa, jos olisi kehdannut. Voivotteli jälkikäteen kotona, miten olisi voinut hyvinkin lopun syödä. 

Sain kakusta kovasti kehuja, ja yksikään vieras ei jättänyt maistelua yhteen palaan. Kuultuani lauseen, ”Tästä eteenpäin tietää mistä kakkunsa tilaa”, sai tekijän punastumaan ja kauhistumaan, - Siihen en kyllä lupaudu!

 

Tämä taisi olla ensimmäinen kerta, kun leipomuksiani maisteli ennalta tuntemattomat henkilöt. Jotka eivät minua tunne. Eivätkä ole leipomuksiani ennen maistelleet. 

Olipas pelottavaa. 

Mutta loppu hyvin, kaikki hyvin. Keskikesän suuret juhlat eivät tuottaneet pettymystä. Ja tästä on hyvä suunnata kohti tulevia juhlia. Miten se menikään, nytkö ne päivät rupeavat lyhenemään ja kohta voidaan laulaa:

”Joulu on taas, joulu on taas, kattilat täynnä puuroo!”

Ps.
There is always hope, as long as we have food!

Bob the Builder and Wendy

Meidän perheen kesälomat on vietetty niin lomailun kuin aherruksen merkeissä. Emäntä ja Isäntä ovat laittaneet raksa kuteet niskaan, ladanneet porakoneet täyteen virtaan ja aloittaneet terassin rakennuksen. 

 

Kaikista koomisinta on että kaksi ”peukalo keskellä kämmentä”, yrittävät väsätä tulosta. Ja vielä kun vaatimukset ovat niin korkealla. Jokaisen rakentajan ja remontoijan apuna pitäisi olla oma rakennusmestari, meillä tätä virkaa toimitti Isännän lappalais tuttava, joka tarpeen mukaan oli puhelimen päässä, tavoitettavissa. Lisäksi työtä helpottivat lukuisat tuttavien laitteet ja vempaimet, joista olemme kovin kiitollisia.

  

 Näin emännän silmistä tämä rakentaminen oli täyttä hepreaa ja laitteet, no nekin olivat aika hepreaa. Kyllä se keittokirja, sähkövatkain ja piparkakkumuotti vaan ovat mieluisempia.

Kun taas Isäntä myönsi tuossa muutaman päivää sitten, että kylläpäs oli kiva itse suunnitella millaista tekisi, päästä käyttämään porakonetta oikein olan takaa ja rakentamaan terassia.

Mutta yhteisymmärrykseen päästiin, ja rakennusprojektin kohokohdaksi muodostui RUOKATAUKO, ylläri ylläri. Pitäähän jokaisen remppaisännän ja remppaemännän muistaa syödä hyvin että jaksaa. Ja meillä kokeilussa oli tomaattinen tonnikala-basilikapasta. Tykästyimme kumpikin, vaikka suoraan voi myöntää ettemme kumpikaan kovin välitä tomaatti pohjaisista ruuista. Mutta tämä maistui oikein hyvin. Ja totesimme, että voipi tehdä useamminkin. Ihan perusruokaa, mutta maut olivat hyvät. 

Rakentamisen lomassa, jouduimme hieman vaivaamaan Puuha-Peten tuttavia ja seikkailu kylälle alkoi. Ystävämme Tatu (traktori), kyyditsi meitä läpi kylän rautakauppaan puutavaraostoksille. Onneksi todella, saimme avuksemme Tatun, jonka kanssa homma hoitui sujuvasti, emmekä sentään kylän ainoat seikkailijat olleet. 

Lisäksi Kaivuri (kaivinkone) oli meille suureksi avuksi pohjatöiden kanssa ja ystävämme Hyrre (betonimylly), sai viettää vapaata, Puuha-Peten ja Lappalais tuttavamme hoitaen Hyrren tehtävät itse, tosimiehiä kun ovat.

Emännän tehtäväksi rakentamisen lisäksi kuului (emännän onneksi), myös ruokapuolesta huolehtiminen. Oli oikeastaan kiva välillä karata keittiön puolelle ja tehdä jotain mitä osaa. Tai ainekin tietää mitä on tekemässä. 

Sain vihdoin aikaiseksi valmistaa raksaporukalle ruuaksi kaalilaatikkoa. Pitkäaikainen haaveeni on ollut kaalilaatikon teko. Jostain syystä en ole ikinä ”kunnon” kaalilaatikkoa valmistanut. Ja vitsit, kyllä kannatti..  Vaikka remontti ruuaksi ehkä hieman outo valinta, mutta kun me kaikki kaalilaatikosta pidämme, mikäs siinä. Ja kyllä meni laatikko äkkiä, ja ähky tuli myös. Eihän sitä syömistä voinut lopettaa. Ainoa valituksen sana tulee siitä, että laatikossa oli omaan makuuni liian vähän siirappia, vaikka sitäkin oli puolet enemmän kuin ohjeessa mainittiin. 

Mutta niin se vaan on, että tekemällä asiat edistyvät. Ja niin edistyy terassikin. 

Uskokaa tai älkää.

”Puuha-pete kaiken korjaa, puuha-pete TIETENKIN.

                               Kaivuri tietää ja Rolle myös, aamulla alkaa päivän työt,                    

yhdessä näin kun puuhaillaan, helposti kaiken valmiiksi saa.

Puuha-pete kaiken korjaa, puuha-pete TIETENKIN!”

Tekemällä oppii.

Ps.
There is always hope, as long as we have food!

Summer Holiday..

Meillä on KESÄLOMA!! KESÄLOMA!! KESÄLOMA!! 

JIPPII!!

Kesäloma perinteitä noudattaen suuntasimme loman aloittajaisille, isäntä oluelle ja minä pehmikselle. Toki myös aloitimme lomamme tärkeimmän projektin, terassin rakennus tarpeiden hankinnalla. Sillä meidän lomamme, iloksi tai suruksi, keskittyy pihahommien tekoon, unohtamatta emännän järjestämiä toimintapäiviä, pitäähän jotain hauskaa olla. Isännälle kun riittäisi hauskuudeksi oluttölkki. 

On se vaan kiva ajatus, että työt saa jäädä ja saa aikaa puuhailla muita hommia. Ja istuskella rauhassa kahvilla pihalla ja lenkkeillä koirien kanssa ihan ajan kanssa. Kesäloma iloksi tuli tilattua heikkona hetkenä lomaluettavaa, kun myyjä joka minut nappasi, hyvällä puheellaan onnistui vakuuttamaan minut asiasta. 

Terassinrakennus puuhiin saimme hieman miehistä apuvoimaa ja emännän tehtävä toki oli jotain sapuskaa miehille väsäillä.. Helppoa ja nopeaa. Ja hmm, kesäloman kunniaksi jotain makeaakin. Päädyin kinkkukiusaukseen, mutta omana lisänä, joukkoon laitoin pekonia, jokaisen miehen herkkua. Hyvää perusruokaa, niin kuin aina. Luottohomma tämä kinkkukiusaus.

Salaattiakin pöytään piti saada ja loisto tilaisuus päästä kokeilemaan, meille uutta kastiketta, Rajamäen tumma balsami kastike. Ainekin tähän salaattiin, pienissä määrissä sopi todella kivasti. Joten tulee jatkossakin käytettyä. Vaikka aika perus salaatilla mentiin, vaihtelun vuoksi salaattilaatuna käytin Järvikylän, pehtoorin salaattia. Lisänä peruslisäkkeet kurkku ja tomaatti. Ja omaksi iloksi, valkosipuli krutonkeja ja juustolastuja.  Kaikki sopi yhteen ja vaikka miehistä kyse olikin, kaikki salaatti meni.. Niin kuin tosin ruokakin. Kokilla määrät kohdillaan. Onneksi sentään nälkäisiksi eivät miehetkään jääneet. 

Ruuan kanssa kokeiluun pääsi s-ryhmän oma tuote, rainbow luomu mustikkasiideri. Tämä tuote ei silmiini ollut aikaisemmin osunut, mutta kokeilun arvoista kyllä oli. Mielestäni mustikan maku oli selvempi kuin aiemmin maistamissani mustikka siidereissä. Maku oli hyvä, eikä siiderimäinen sivumaku tullut kovin vahvasti läpi. Tuote toi mieleen mustikkamehun, vichyllä. Mutta oli ostamisen arvoista. Ei ollut kovin makea, joten siideri sopi ruuan kanssa hyvin. Pidin myös tuotteen kauniista väristä.

Kesäloman kunniaksi, päätin jotain makeaakin tehdä. Ja perus mokkapalojen tilalle kehittelin tuossa yksi päivä oman version. ehkä enemmän aikuiseen makuun, olevan version. Idea tuli yhtäkkiä, katsellessani Britannian paras leipomo sarjaa, ei sillä että siellä mitään tämän tyylistä olisi valmistettu, idea vain tuli jostain. Kai näille leivoksille jonkin nimenkin voisi keksiä, vaikka Emännän mokkaleivos.

Ideana siis perus mokkapalojen pohja, tosin tässä pohjassa voin määrä oli aika suuri. Ja päälle piti keksiä jotain uutta, äklömakean mokkapala kuorrutteen tilalle. Päätin kokeilla kaupan valmis cappuccinomoussea,  suklaahipuilla. Tein 6 dl satsin. Helppoa ja nopeaa. Juuri oikea määrä ja todella helppo levittää ja leikata, kun mokkapala kuorrute helpolla lähtee lohkeilemaan. Tämä olin ihan hyvä versio. Ei ollenkaan niin makea kuin mokkapalat ja siksi varmaankin aika petollinen.. Paloja kun voi syödä hieman reilumman satsin.  Oli kyllä oikein hyvä perus kahvileivos. Suosittelen kyllä tätäkin. 

Kesäloma osa ½ on vihdoin startattu.

” Lomalla viimeinkin, voin ottaa iisimmin..”

Ps.
There is always hope, as long as we have food!

Summertime

Virallisesti voi varmaan jo todeta että kesä on alkanut. Ihmiset katoavat mökeille ja pois kaupungeista, grillit kaivetaan viimeistään nyt esiin ja kesäkukka kauppa käy kun ihmiset hamstraavat pihaan kauniita kukkasia. Posti tuo mukanaan läjän mainoksia pihanlaittoon liittyen ja grilliruoka tarjouksia. Huomaa yhä useammin löytävänsä itsenä kahvikuppi kädessä kuistilta.

Puhumattakaan kesäloma puheiden määrästä, itsekkin tähän syyllistyen.  Päiviä lasketaan ja lomaa odotetaan, miten se tuntuukin joka vuosi, ”kyllä tulee tarpeeseen tänä vuonna”.

Kesä on tullut myös meille, vaikka emme mökille tai kesälomalle vielä olekaan siirtyneet. Meillä se tarkoittaa sitä että grilli on ahkerassa käytössä ja tänä kesänä saimme startattua pihaprojektin ja toden totta, ensimmäiset kesäkukat tontille on hankittu ja istutettu. Kädet on sotkettu multaan ja muutamat ”kauniit sanat” ovat ilmassa leijailleet, kun kaksi puutarhojen ”peukalo keskellä kämmentä” , yrittävät saada jotain tulosta aikaan. 

On se hassua, yhtäkkiä rahaa sysätään kukkiin, jotka ovat iloksi yhden kesän? Ihan kuin olisi ylimääräistäkin.. Ja toiset hääräävät mökeillään hikihatussa pihoja kunnostaen ja ahertaen, jotta mökki olisi kesää varten kunnossa. Jos sitä hetkeä koskaan tulee? Aina jotain laitettavaa on, vaikkei sitten perinteistä mökkiä omistaisikaan.. Oli se sitten vene, jossa kesä menee kierrellen ympäri suomen vesistöjä, tai asuntoauto jolla saadaan kilometrit kohdilleen kesän aikana, tai vaikkapa leirintäalue, osaako sitä ikinä vain olla ja rentoutua?

Tästä mieleeni tuleekin rakas Äitini, joka viikonloppuna on taas ahertanut mökin kimpussa, tosin ihan syystäkin. Sillä paikalle saatiin lehtikuvaaja, joka tuli tallentamaan nauhoilleen tämän mökin tunnelmaa, ja erästä tapaa rentoutua ja nauttia kesästä, Äitini omaa kesäpaikkaa.

Täällä Äidilleni rakkaassa paikassa vietimme myös äitienpäivää. Tosin hieman myöhässä, oman sairastumiseni takia, mutta vahinkoa ei käynyt.. Aloittamani voileipäkakku säilyi paremmin kuin hyvin pakkasessa. Olin siis ilmoittanut että tahdon Äitienpäivälahjaksi tehdä jotain herkkuja ja yhdessä Äidin kanssa päädyimme voileipäkakkuun. Ensimmäinen voileipäkakkuni oli siis Äidilleni tehty.

Voileipäkakkua suunnitellessa, varmaan kaikista vaikeinta ja hauskinta oli selailla uusia ideoita ja yrittää keksiä kakkuun koristelu, joka ei Äidilleni olisi entuudestaan tuttu, koska määrä mitä Äitini voileipäkakkuja on väsännyt, on suuri. Ja jos oikein ymmärsin, pääsin yllättämään!! JES!!

Kakun täytteeksi tein kaksi eri lihatäytettä. Kinkkutäytteen, jossa lisäksi oli creme fraiche paahdettu sipuli ja tuorekurkkusalaatti. Ja salamitäytteen jossa oli ruohosipulituorejuustoa ja paprikaa. Kostutuksen tein lihaliemellä. Kakun täytön jälkeen jouduin siis pakastamaan kakun viikon ajaksi. Josta käyttöpäivänä otin kakun sulamaan ja koristelin. Täytyy sanoa, että ainekin tällä tavalla kakku tuli ihanan tasaisesti kosteaksi ja maukkaaksi ja jatkossa voisin harkita tarkoituksella kakun pakastamista ennen käyttöä. Kakku oli todella mehevää ja hyvää!! 

Äitini kauhisteli kakun kokoa, mutta saikin huomata että seuraavana aamuna se oli kokonaan syöty ja ilmeisesti lisääkin olisi vielä mennyt. Eli täysi NAPAKYMPPI. JES. 

Jatkossa toki täytyy kiinnittää vielä lisähuomiota koristeluun, mutta näin ensimmäisellä kerralla, olin lopputulokseen tyytyväinen. Ja etenkin kun kaikille syöjille, voileipäkakku maistui HYVIN ja kehuja tuli, niin kyllä se maku kuitenkin voittaa ulkonäön.

Äitini valmisti meille mökkiruuan käydessämme, joten ei tarvinnut todellakaan tyhjin vatsoin kotiin ajella. Makkarapannun, pihviä, salaattia ja hyvää oli. Voileipäkakku vielä päälle ja ei ollut epäilystäkään, että nälkä olisi voinut tämän kaiken jälkeen jäädä.

Kyllä Äiti osaa.

On se vaan jännä juttu, kun ruoka maistuu niin hyvälle mökillä, tämäkin siis hyvä syy mökkeilyyn. Ja etenkin kun sen valmistaa vielä joku muu, kuin itse. Täyttä luksusta.

Mökkeilyä, piha kahvittelua, kukkien istutusta ja grillailua..

Sillä on lähtölaskenta aloitettu.

Ai mihin?

No, tietysti KESÄLOMAAN!

Ps.
There is always hope, as long as we have food!