Winter Olympics..

 ”Taustalla pauhaa naisten lätkä, Suomi-Kanada ja kerrassaan oudot selostajat..” Isäntäkin jo sanoi että kanava on meinannut vaihtua sen muutaman kymmentä kertaa kiitos selostajien.. 

Jälleen neljän vuoden jälkeen ympäri maailmaa kansa on kertynyt seuraamaan olympialaisia. Miehet varaavat kisamakkarat ja kisaoluet (mikset jotkin naisetkin) ja naiset miettivät, ”tämä on vain väliaikaista” – joko hyvässä, tai pahassa. Meillä pahassa. Isännän sohvaperunointi ensin olympialaisten muodossa ja sen jälkeen mm-lätkän kimpussa. Vaatii muuten aika lailla naposteltavaa että yhteinen aika tämän urheilujuhlan aikanakin järjestyy. Sohvalla yhdessä, isäntä nauttien urheilusta, minä ruuasta. 

Toki tässä myös puolensa, voi ottaa vaikka pitkän puhelun ystävälle, miehen tyytyväisenä viihtyessä television seurassa, tai vaikka kirjoittaa blogia oikein ajatuksen kanssa ja tänään hyvillä mielin vietin kirjasto reissua, isäntä television ääressä.

Toki myös olympialaisista pitää repiä ilo irti ja HERKUTELLA!  Perjantaina ennen olympialaisten avajaisia laitoin isännälle viestiä, ”Hei tänään tulis olympialaisten avajaiset, pitäiskö jotain herkutella? Suolaista vai makiaa?” Ja vastaukseen sain, ”suolaista”. Kaupan kautta kotiin, ruokaa tekemään ja olympialaisten kimppuun.

Herkuttelimme ihanan kanasalaatin, kyllä, maistui hyvin. Isäntä sai oikein LARGE annoksen ja kyllä näytti uppoavan. Lisäksi ihan valmiista lehtitaikinasta tein kinkkukierteitä. Tälläinen hetken mielijohde, väliin mitä mieleen tuli ja uuniin. Lopputuloksena oli oikein hyvät kinkkukierteet, joista vahingossa tuli niistäkin LARGE kokoiset. Päivän sana on siis LARGE. (Ja toki päälle sipsejä ja limpskaa, mitäpäs muutakaan tarvitsisi..)

Mikä spektaakkeli!! Olympialaisten avajaiset!!! Kerrassaan, hienot valoshowt, upeat tanssiesitykset ja aivan ylipitkä ilotulitus!! Ja olympiatuli paloi ja pääsi perille, taas kerran.  Kyllä Venäjä nyt panosti.. Ja olipahan tälle emännällekkin jotain katsottavaa olympialaisissa. ;)

Voisi spektaakkelia kuvailla, milläpä muulla kaan, kuin sanalla LARGE.

Iloisena on kyllä myönnettävä että olympialaiset ovat ensimmäistä kertaa vetäneet jopa hiukan minua puoleensa ja iloisena saan todeta, että kyllä!! Ensimmäinen mitali hankittu, hyvä ENNI!!

Jatkakaamme Suomen kannatusta ja menestyksen seuraamista Sotshin talviolympialaisissa 2014!!

Emäntien sohvaperunoille, rentouttavaa urheilujuhlaa,

Sillä se vielä kostaantuu ja lista, ”mitä pitää kotona tehdä”,

Tulee olemaan pitkä!! ;)

                                                                                                                   

Olympialaiset, stressi vai hermoloma?

Ps.
There is always hope, as long as we have food!

J.L. Runeberg's Day

Tällaiset juhlapäivät, kuten J.L.Runebergin päivä, antavat luvan hieman shoppailla ja herkutella.. ;) Tai oikeastaan mikä syy tahansa sopii syyksi shoppailla ja herkutella.. ;)  Ennen kuitenkin kun alan hehkuttamaan Runebergin päivän herkkuja, palataan viikonlopun tunnelmiin.. 

 

Päällimmäisenä tunteena on turhautuminen, ja pyllyn puutuminen. Voiko pidempää Turun reissua olla? Mistä se johtuu, että joskus on ihanaa vaikka huvin vuoksi ajella toiseen kaupunkiin, mennä ristiin-rastiin, kierrellä ja kaarrella? Matka autossa on mukava, juttua riittää, hyvää musiikkia ja kaikki toimii. Sitten on näitä kertoja että 10 minuuttia tuntuu tunnilta.. Olo että tie vaan jatkuu ja jatkuu eikä kotia näy!!

Turkusessa lähdimme käymään etsimään isännälle autoa ja todella matkaa oli yhteensä n.500km, ja kevyet 10 tuntia saimme matkaan kulutettua. Tiedä miten onnistuimme? Autoa emme reissulta mukaan ottaneet, mutta itse käytin tilaisuuden hyväkseni shoppailun muodossa ja toki syömällä!

Kävimme syömässä Lohjan ABC liikenneasemalla. Niin hauska ABC, ihania pikkukauppoja täynnä mitä oli ihana kierrellä. Ja kyllähän sieltä mukaankin jotain saatiin.. ;) Ja vatsakin tuli täyteen!! ;) minulla –jos ei muilla. ;)

Matkaseuranamme oli Isännän lappalais ystävä, joten hänenkin ruokansa arvioimme. Kolme annosta siis syynissä Lohjan ABC:lla ja kuinka ollakkaan – jouduimme keskelle kömmähdystä. Lappalais ystävämme sai ruokansa – söi – mutta isännän ja minun ruokia ei näkynyt. Rupesimme jo kummastelemaan tilannetta ja lappalais ystävämme hieroi vatsaansa ja pohti, mitähän sitten söisi, pienen annoksen takia ( jossa oli muuten aivan liikaa suolaa..) 

Seurailimme huoltamon tarjoilija tyttöjä, jotka vuorotellen kulkivat kahden annoksen kanssa ympäri salia. Epäilymme heräsivät. Ettei tuolla vaan kiertäisi meidän annoksemme ja ajattelimmekin kysästä asiaa. Lopputulos kuitenkin oli nyrpeä tiuskaisu, "ei nää teidän numerolla ole". Aikaa kului. Ja vihdoin myymäläpäällikkö tuli luoksemme ja kysyi mitä olimme tilanneet. Selvisi että ne nenämme edessä seilanneet annokset todella olivat meidän. Pahoittelut saimme ja minä tarkkana asiakkaana vaadin uudet ja lämpimät ateriat, mitkä meille vihdoin tuotiin. 

 

Isännän annoksesta ei voi oikein sanoa mitään..  ”Ei hyvää, eikä pahaa”, ”aika pieni”. Itse otin ABC:n lehtipihvin, nams, vakio annos ;) Mutta jouduin hieman pettymään.. Ruoka oli kovin haaleaa, eikä maistunut tänään suuhuni, vaikka maustevoi paljon auttoi tilannetta.

Vatsa tuli täyteen, vihdoin ja viimein, ja matka pääsi jatkumaan..

..Kohti ABC:n putiikkeja.

Tykästyin ABC aseman pieneen putiikkiin missä oli myynnissä kaikkea, pientä, hyvää. Suklaata, teetä, juustoja, alkoholijuomia, mehuja, sämpylöitä ym. Olisi tehnyt hieman kaikkea mieli maistaa ja ottaa mukaan. Tyydyin kuitenkin vain kiertelemään ja kuvailemaan. 

Myöskin iso luontaistuotemyymälä kiinnitti huomioni. Liike oli täynnä tavaraa, erilaisia pähkinälaareja ja miljoonittain erilaisia teelaatuja, suklaita, mehuja ym.  Täältäkin tulin ulos tyhjin käsin. 

 

 

Seuraava putiikki oli täynnä pientä sisustustarviketta, jossa kaikki tuotteet oli alennettu, loppuunmyynnin takia. Täältä liikkeestä löysin rakkaalle ystävälleni ystävänpäivälahjan .

( Toivotaan että ystävälläni ei tätä tarviketta ole, jonka lahjaksi hankin.. Jotain käytännöllistä kun lahja on..)

Seuraavassa putiikissa törsäsinkin itseeni, kirjakauppa!!  Perustelin itselleni luvan ostaa tämän ostoksen, koska tulossa on J.L.Runebergin päivä,  ja onhan Runeberg sentään Suomen kansallisrunoilija ja kuuluisa kirjailija, joten Runebergin päivänä voi omistaa hetken kirjallisuuden parissa. Ostin itselleni Johanna Catanin, Käykää pöytään – ruokakirjan. Joka sisältää perinteisen suomalaisen ruokavuoden klassikko reseptejä. Myös J.L.Runebergin päivään. Onnellinen olen löydöstäni.

J.L.Runebergin päivästä Johanna Catani kirjoittaa:

”Runebergin päivänä nautitaan herkuista ja hyvästä kirjallisuudesta. Voit järjestää runoillan, jossa vieraat esittelevät lempirunoilijansa tuotantoa. Kutsu kylään ystäviä joilla todennäköisesti on hyvinkin erilainen kirjamaku. Runoillassa tarjotaan runebergintorttuja, kaakaota ja ylimakeita liköörejä pikkuriikkisistä laseista.”

Meillä ei mitään runokutsuja järjestellä, kyllä tuo isännän runoilu työpäivän jälkeen riittää, täyttämään meidän runotarpeemme. Mutta runebergintorttuja meillä leivottiin ja herkuteltiin, kaakaon ja kahviliköörin kanssa. Runebergintorttujen ohjeen tein uudesta Johanna Catanin kirjastani, ilman mantelia, koska se ei meidän talouteemme sovi. Todella hyvä ohje!! Ja hyvät tortut, ilman manteliakin!! nams. 

Meille kelpasi, jopa isännälle joka ei kuulemma runebergin tortuista tykkää. 

Näistä tykkäsi. 

Johan Ludvig Runeberg on kirjoittanu runon, Matka Turusta, josta pienen pätkän kirjoitan tänne, kun nyt aiheeseen sopii ;) Kovasti myös omaa matkaamme kuvastaa, joka todella loppui vasta ilta myöhään..

 

Matka Turusta:

Jo purje liehuu, pursi on irrallaan;

Jo nuorukainen ruorihin kiiruhtaa,

Ja ruusuposki tyttö istuu

Airojen ääressä keulapuolla.

Ei maito, heelmät maukkahat painakkaan

Nyt purtiloa, tyhjänä kiulut on,

Ja siivotussa koppasessa

Hemmut ja vaattehet hienot piilee.

Vaan iltatuuli yltyvi uudestaan,

Ja Auran viirit näyttävät merta päin,

Ja purje pullistuu ja rannan

Venhoset saavat jäähyväiset taas.

Nyt hyväiset sull’ uhkea Turku myös!

Hyvää J.L. Runebergin päivää kaikille,

                                                                                                                                                 Runoilla vai ilman?

 Ps.
There is always hope, as long as we have food!

The Saturday evening’s comedy combat..

Monissa perheissä istutaan lauantai iltana sohvalle, otetaan herkut esille ja ruvetaan tuijottamaan sketsi-sarja putousta, niin myös meillä. Jo monina vuosina olen seurannut putousta ja ihastunut ihaniin hahmoihin ja näyttelijöiden hulvattomiin vitseihin. Ja alkaa sitä suosikki näyttelijätkin jo olla tiedossa ;)

Putouksen hulvattomat lauseet lentelevät niin meillä kotona, kuin töissä lasten suusta. Täytyy sanoa, että ehkä ihan kaikki ohjelmassa mainitus asiat eivät sovi lasten suuhun ja ruokapöytä keskusteluun.. No pitäähän sitä vähän huumoria olla ja ymmärtää, että heitoilta ei voi välttyä.. Ja lapsistakin ne ovat hauskoja, vihainenkos siitä pitäisi olla?

Eräs työkaverini sanoikin toissapäivänä, ”pakkohan stä putousta on katsoa, että pysyy kärryillä täällä töissä”. Toki, kivoin asia ruokapöydässä ei ole kuulla lapsen suusta, mulla on ”köntsät housuissa” ja pohtia sitten, hmm.. Onkohan tämä nyt totta, vai putouksen letkauksia? 

Tämän kauden omaksi suosikikseni on muodostunut Jussi Vatasen esittämä Antsku. Tämä Imatralainen koti rouva, joka nauttii pasta carbonarasta hitokseen ja bloggailusta ;) Ja joka ”romahtaa”, asiasta kuin asiasta. En tiedä mikä hahmossa niin erikoista on, ehkei mikään, ja se saakin hahmon tuntumaan niin hulvattoman hauskalta. Todentuntuinen hahmo, jonka elämä pyörii mielenkiintoisesti parisuhde ongelmien ympärillä.

Antsku kertoi putouksessa ukkonsa järjestäneen ”sellaisen hitoksen kohtauksen”, minkä vuoksi Antsku olikin soittanut ystävälleen Maikulle, ilmoittanut ”mie romahan” ja Maikun kannustuksella ;

”Antsku, sie tiiät et parisuhde se on ku köyen vetoo, sie oot jo toisel keikal,

siul on oikeus jo siun omiin tunteisiin.”

Antsku oli päättänyt suunnata toitskunsa kohti Helsinkiä, putous kisaa. Antsku kuitenkin oli huolehtinut ukkonsa hyvinvoinnista, ”kyl hää pärjää, mie tein pakkasee hitokseen pasta carbonaaraa valmiiks, hää tykkää syyä sitä ihan hitokseen,ku sil on pien kanuuna.”

Meidän isäntä nyt ei mitää kohtauksia ole järjestänyt, eikä sillä kanuunakaan ole, mutta päätin kokeilla silti miten isännälle pasta carbonara uppoaa ja ”täs tät nyt ois”:

Tyytyväisinä mussutimme annoksemme pois, todella hyvää ja helppoa. Miksihän ei ole ennen tullut tehtyä? No, asia tulee korjattua, koska nyt tätä varmasti tulee uudestaankin tehtyä ja isännästä huolehdittua. 

 
Pasta carbonara kokeilun tuloksena voimme todeta, että kyllä. Miehet pystyvät järjestämään ”sellaisia hitoksen kohtauksia”, naisilta onnistuu ”mie romahan” ja pasta carbonaraa voi syödä ”iha hitoksee, ku on pien kanuuna”.

Hulvatonta putous iltaa odotellen,
                                                                                       
                                                                                       ”Jos mie en vaik romahtais?”

 Ps.
There is always hope, as long as we have food!

The hostess made a special salad for men..

Tätä viikonloppua olemme viettäneet kotona, täysin tyytyväisinä. Vain lenkkeily on saanut meidät liikkeelle. Keli, jolloin ulkona viihtyy, niin koirat – kuin omistajatkin. Lenkkikohteiksemme on päätynyt lähimetsän lenkki ja oman kylämme keskusta alue, kiva lenkkeillä muuallakin kuin omassa ”piha-piirissä”.

Vaikka lenkkeily onkin mukavaa ja tekee hyvää ololle ja mielelle, kyllä kunnon lenkin AINA kruunaa, lenkkikahvit. Jotka vietimme tällä kertaa kotosalla.

( Kiskalta lenkki loton vain haimme ;) )

 

Tämän kerran herkkuna oli Saksalaisten herkku, Pretzel, eli suolarinkeli. Isännälle täysin uusi juttu!! Mutta ihan mieluinen ;) Nämä pretzelit haimme valmiina Lidl:n paistotiskistä. Emme täyttäneet pretzeleitä mitenkään vaikka väliin olisikin kivasti sopinut jokin marmeladi tai vaikkapa tuorejuusto.  Kelpasi meille näinkin. 

(Te jotka ette vielä ole pretzeleihin tutustuneet, ne maistuvat aivan suolatikuille..)

Pretzeleiden kanssa joimme kuumat kaakaot, tietysti extra kermavaahdolla, nams! 

Lauantai- illaksi oli tiedossa vieras taloon. Joten, kiva syödä yhdessä ja soittoa tälle Isännän miespuoleiselle ystävälle, ”uppoaako salaatti?” Onneksi vieraamme on luokkaa ”kaikki ruoka uppoaa”, eikä kammonnut ajatusta salaatin syönnistä. Passitimme vieraan tulomatkalla alkon kautta kulkemaan, täytyyhän sitä jotain ruokajuomaa saada.

Ilta tuli ja vieras saapui, viinipullon kera.                          

(Myöhemmin paljastui, että varuiksi oli autoon ostettu viinipullo toisellekin jalalle ;) )

  

 Lauantai illan MENU:ssa oli:

Emännän Special Salad ja Feta-pinaattipiirakat

Valkosipuli tonnikalan ystävänä tein miehille ruokaisan salaatin valkosipuli tonnikalasta. Perus salaatti tarpeiden lisäksi salaatissa käytin cuscusia ja kurpitsansiemeniä. Salaatti oli täyttävä ja hyvä!! Salaatin arvioimme 1-10 asteikolla, 9-. Ei paha suoritus ja kommentti ”kai se salaattikin sitten voi olla hyvää” – Lämmitti kokin sydäntä.

 

Onneksi vieraamme tuli viinikaupan kautta, sillä feta-pinaattipiiraat ihan huusivat ”VIINIÄ” ja olisivatkin varmasti sopineet viininmaistajaisiin. Toki kävivät myös salaatin seuraksi tai vaikkapa juustopöytään voisin näitä tarjolle laittaa. Tosin en usko, että kovin moneen muuhun tarkoitukseen nämä sitten sopivatkaan, voimakkaiden makujen takia. Kokeilunhalu näitä piirakoita kohtaan syttyi ”iloa-leivontaan kansioistani”, joissa piirakat esiteltiin näin:

”Feta-pinaattipiiraat, tuulahdus välimereltä”

”Siivitä Kreikanmatkan muisteluhetkiä pikanteilla pikku-piirailla, joissa maistuu feta, pinaatti ja ihanasti tuoksuva basilika.”

Mikäs tämän parempi ohje virittämään mieli hetkeksi tulevaan Kreikan matkaan ja maistella tulevia hyviä makuja!! Kyllä, aikaa vielä matkaan on, mutta se tulee, päivä päivältä lähemmäksi.

Keskiarvosanaksi annoimme piirakoille 8. Vähäinen käyttötarkoitus, ja kovin voimakkaat maut, 1-2 piirakkaa kerrallaan riitti. Enempää ei edes kaivannut. Fetan, pinaatin ja basilikan ystäville todella oiva resepti!! Isäntä näihin tykästyi ja taisi sinne vatsanpohjalle useampi kuin 1-2 hävitä ;)

Näin on siis talon miehet ruokittu salaatilla ja kasvispiirakoilla, HAH, ei kovinkaan miehisellä ruualla. Täyttävää kuitenkin, uskokaa tai älkää, ja maut olivat kohdillaan! ;)

                                                Kyllä tosimiehetkin salaattia syö!!




Ps.
There is always hope, as long as we have food!