”Taustalla pauhaa naisten lätkä, Suomi-Kanada ja kerrassaan
oudot selostajat..” Isäntäkin jo sanoi että kanava on meinannut vaihtua sen
muutaman kymmentä kertaa kiitos selostajien..
Jälleen neljän vuoden jälkeen ympäri maailmaa kansa on
kertynyt seuraamaan olympialaisia. Miehet varaavat kisamakkarat ja kisaoluet
(mikset jotkin naisetkin) ja naiset miettivät, ”tämä on vain väliaikaista” –
joko hyvässä, tai pahassa. Meillä pahassa. Isännän sohvaperunointi ensin
olympialaisten muodossa ja sen jälkeen mm-lätkän kimpussa. Vaatii muuten aika
lailla naposteltavaa että yhteinen aika tämän urheilujuhlan aikanakin
järjestyy. Sohvalla yhdessä, isäntä nauttien urheilusta, minä ruuasta.
Toki tässä myös puolensa, voi ottaa vaikka pitkän puhelun
ystävälle, miehen tyytyväisenä viihtyessä television seurassa, tai vaikka
kirjoittaa blogia oikein ajatuksen kanssa ja tänään hyvillä mielin vietin
kirjasto reissua, isäntä television ääressä.
Voisi spektaakkelia
kuvailla, milläpä muulla kaan, kuin sanalla LARGE.
Iloisena on kyllä myönnettävä että olympialaiset ovat
ensimmäistä kertaa vetäneet jopa hiukan minua puoleensa ja iloisena saan
todeta, että kyllä!! Ensimmäinen mitali hankittu, hyvä ENNI!!
Emäntien sohvaperunoille, rentouttavaa urheilujuhlaa,
Sillä se vielä kostaantuu ja lista, ”mitä pitää kotona tehdä”,
Tulee olemaan pitkä!! ;)
Olympialaiset, stressi vai
hermoloma?
Ps.
There is always hope, as long as we have food!
There is always hope, as long as we have food!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti