The Saturday evening’s comedy combat..

Monissa perheissä istutaan lauantai iltana sohvalle, otetaan herkut esille ja ruvetaan tuijottamaan sketsi-sarja putousta, niin myös meillä. Jo monina vuosina olen seurannut putousta ja ihastunut ihaniin hahmoihin ja näyttelijöiden hulvattomiin vitseihin. Ja alkaa sitä suosikki näyttelijätkin jo olla tiedossa ;)

Putouksen hulvattomat lauseet lentelevät niin meillä kotona, kuin töissä lasten suusta. Täytyy sanoa, että ehkä ihan kaikki ohjelmassa mainitus asiat eivät sovi lasten suuhun ja ruokapöytä keskusteluun.. No pitäähän sitä vähän huumoria olla ja ymmärtää, että heitoilta ei voi välttyä.. Ja lapsistakin ne ovat hauskoja, vihainenkos siitä pitäisi olla?

Eräs työkaverini sanoikin toissapäivänä, ”pakkohan stä putousta on katsoa, että pysyy kärryillä täällä töissä”. Toki, kivoin asia ruokapöydässä ei ole kuulla lapsen suusta, mulla on ”köntsät housuissa” ja pohtia sitten, hmm.. Onkohan tämä nyt totta, vai putouksen letkauksia? 

Tämän kauden omaksi suosikikseni on muodostunut Jussi Vatasen esittämä Antsku. Tämä Imatralainen koti rouva, joka nauttii pasta carbonarasta hitokseen ja bloggailusta ;) Ja joka ”romahtaa”, asiasta kuin asiasta. En tiedä mikä hahmossa niin erikoista on, ehkei mikään, ja se saakin hahmon tuntumaan niin hulvattoman hauskalta. Todentuntuinen hahmo, jonka elämä pyörii mielenkiintoisesti parisuhde ongelmien ympärillä.

Antsku kertoi putouksessa ukkonsa järjestäneen ”sellaisen hitoksen kohtauksen”, minkä vuoksi Antsku olikin soittanut ystävälleen Maikulle, ilmoittanut ”mie romahan” ja Maikun kannustuksella ;

”Antsku, sie tiiät et parisuhde se on ku köyen vetoo, sie oot jo toisel keikal,

siul on oikeus jo siun omiin tunteisiin.”

Antsku oli päättänyt suunnata toitskunsa kohti Helsinkiä, putous kisaa. Antsku kuitenkin oli huolehtinut ukkonsa hyvinvoinnista, ”kyl hää pärjää, mie tein pakkasee hitokseen pasta carbonaaraa valmiiks, hää tykkää syyä sitä ihan hitokseen,ku sil on pien kanuuna.”

Meidän isäntä nyt ei mitää kohtauksia ole järjestänyt, eikä sillä kanuunakaan ole, mutta päätin kokeilla silti miten isännälle pasta carbonara uppoaa ja ”täs tät nyt ois”:

Tyytyväisinä mussutimme annoksemme pois, todella hyvää ja helppoa. Miksihän ei ole ennen tullut tehtyä? No, asia tulee korjattua, koska nyt tätä varmasti tulee uudestaankin tehtyä ja isännästä huolehdittua. 

 
Pasta carbonara kokeilun tuloksena voimme todeta, että kyllä. Miehet pystyvät järjestämään ”sellaisia hitoksen kohtauksia”, naisilta onnistuu ”mie romahan” ja pasta carbonaraa voi syödä ”iha hitoksee, ku on pien kanuuna”.

Hulvatonta putous iltaa odotellen,
                                                                                       
                                                                                       ”Jos mie en vaik romahtais?”

 Ps.
There is always hope, as long as we have food!