Daddy's name day

Nimipäivät, kuuluuko niitä juhlia vai eikö?

Itselleni nimipäivät ovat aina olleet tärkeitä, puhelu ystävältä, sukulaisen kortti tai mitäpä jos vaikka sallisi itselleen shoppailu päivän? ;) Eikö kuulosta MAHTAVALTA?

Isän nimipäivät, mikä ihana tekosyy leipoa ja vieläpä syntisen kalorista tupla-suklaa-juustokakkua !! Tässä blogi intoilussani tahdoin aloittaa "kunnolla", valmistamalla itse jotakin. Ja hyvä syy aloittaa, onhan Isäni nimipäivät tänään!

Sain Isältäni ja hänen naisystävältään pukin kontista, Sara La Fountainin "ala Sara", ruokakirjan. Syntisen hyvän juustokakun ohje löytyi sieltä. Kirjan ensimmäinen kokeilu ja en toki voinut hillitä itseäni sen verran, että olisin malttanut kokeilla ohjeen "normina", vaan soppaan piti pikkurilli sotkea ja muokata reseptistä oman näköiseni. Muutoksen tein kakun kerroksiin, lisäsin kakkuun valkosuklaajuusto kerroksen ja kuorrutteeksi vaniljakastikkeen, suklaahipuilla ja tomusokerilla. Ohjeesta ennestään löytyi jo suklaajuustokerros. Yritin myös tehdä kakkuun neliraitaisen sisustan, ruskean keksipohjan, valkoisen tuorejuusto raidan, ruskean suklaajuusto raidan ja päällimmäiseksi valkosuklaajuusto raidan. Jossa mielestäni onnistuin, jopa yllättävän hyvin!! ;)

 

 Ainiin, lähestulkoon tärkein unohtui;
Isäntä tuossa vieressä on kovasti muistanut muistutella miten hän sulatti tumman suklaan ja sekoitti sen tuorejuustoon ja aivan, ne munatkin se rikkoi. Täydet pisteet isännälle, hyvin toimittu!! ;) 





Tuomioksi tämä syntisen hyvä ja SUURI kalorinen kakku sai arvion: "Todella HYVÄÄ, ja todella MAKIAA" Kakkua olisi tehnyt mieli santsailla ja nautiskella lisää, mutta kyllä se vaan kokinkin on myönnettävä että yksi reilu pala kahvin kanssa riittänee ja makean himo on tyydytetty. ;)

Kakusta jääneen 1/4 palan kiikutin veljelleni, tietäen että hän on todellinen juustokakku fani. Ja onnelliselta veli vaikutti, vakuutti ettei kakku kauaa jääkaapissa säily, vaikka yritin kovasti vakuutella, ettei se miksikän menisi ;) Syy kakun huonoon säilymiseen toki löytyikin veljestä itsestään. Pullahiiri vauhdissa, vai miten asiaa voisi kuvailla.

Isäni kovana ruokaintoilijana, kokeilijana ja maailman taitavimpana "valmiin ruuan jalostajana" ( joka meinaa että kerran valmistettu ruoka, taipuu jäminä vaikka kolmeksi eri ateriaksi..), otti blogi hössötykseni hyvin. Totesi tyynesti, muista nyt reseptit ottaa ylös, jos vaikka joskus innostut kirjan kirjoittamaan. Yritin kyllä vakuutella etten blogiini edes reseptejä ajatellut julkaista, mutta ei kai vinkki huonompi ollut? 
                                                                                                               Vai oliko?

Ps.
There is always hope, as long as we have food!