lauantai 25. tammikuuta 2014

Has the water run out on earth?


Maailma melkein kaatuu käsiin ilman vettä. Tämän sain todistaa tällä viikolla, jonka todella vietin niin, ettei kotiimme tullut vettä. Muutaman päivää sujui hyvin, sitten alkoi jo hieman ahdistamaan ja tieto siitä että, viikonloppu ON PILALLA!!

 .. paitsi, että saimme veden, juuri viikonlopuksi!!! MAHTAVAA!!!

Voisi ajatella että kyllä nyt yhden viikon hyvin pärjää, ja pärjääkin. Muttei se kivaa ole. Mietitäänpä vaikka,

Mitähän ruuaksi laittaisi ja janon tullessa joisi?

Missähän sitä pesisi pyykit?

Mitenhän astioiden pesu?

Missähän sitä kävisi vessassa?

Entäs suihkussa?

Ja, voi kun rupeaa asuntokin kaipaamaan jo siivousta..  

Meillä asiat hoituivat, kiitos sukulaisten, jotka ahersivat tuolla pakkasessa tutkien missä vika piilee, kun taloon ei vettä tule ja joiden luona sai käydä itsensä pesemässä ja vettä hakemassa. Olisi sekin jo ollut karmivaa astua perjantai aamuna työpaikan ovesta sisään, käymättä KOKO VIIKKONA PESULLA. Ei tulisi kuuloonkaan.  IYH.

Epäilevänä ja suunnitelmallisena ihmisenä varauduin jo pahimpaan, että vedet eivät tule taloon vielä hetkeen. Suunnittelin jo viikonloppua pyykinpesun ja astioidenpesun merkeissä sukulaisilla. No, nyt voin viettää viikonlopun pyykinpesun ja astioidenpesun merkeissä kotona. IHANAA!

Tämän pitkän ja raskaan viikon kruunasivat isännän pitkät päivät työn parissa, liika pakkanen ulkona ja TIETOKONEETTOMUUS. Voisiko siis kuvailla tämän hetken fiilistä muuten kuin, IHANAA ETTÄ ON VIIKONLOPPU! Elämä näyttää jo paljon kivemmalta.
Lauantaiaamu, mittari näyttää jo ulkoilukeliä, asunto siistitty likaisilta pyykeiltä ja astioilta, teetä, tietokone, pitkä puhelu ystävän kanssa ja oma rauha. Tänään tästä osaa nauttia! Isännän kanssa sopimus, että isäntää ei saa herättää ennen klo 12.00. Ja tämä pitää. tietäähän sen, että sopimusta rikkomalla tiedossa on piiiiitkä päivä kiukuttelevan ärrimörrin kanssa ;) Ja sitä en toivo kenellekään ;)
 – En siis itsellenikään.

Vaikka vedet tekivät tepposet, olemme silti syöneet viikon aikana muutakin kuin pakastepitsoja. Kovasti uhosin etten ruokaa tee, kun ei astioita saa pestyä ja menemme koko viikon valmispitsoilla. PISTE. Ei se ihan näin kuitenkaan mennyt.  

Viikon alkupuolella uuniin laitoimme kanankoivet, joiden annoimme olla hieman miedommalla lämmöllä, reilut kaksi tuntia ja liha pysyi hyvän mehevänä, ei mennyt ollenkaan kuivaksi. Todella helppoa ja halpaa. Tosin ei ihan joka päivän ruokaa.

Kanojen kanssa otin kokeiluun IKEAsta ostetut röstiperunat, ja yllätyin. Todella hyvää.  Paiston peruna pihvit pannulla, juoksevassa kasvisöljy rasvassa. Rauhaksiin, käännellen välillä. Todella helpot ja sopi hyvin perinteisen riisin tilalle kanojen kanssa. Suolaa päälle olisi voinut heittää, itse en sitä pahemmin kaivannut. Muistelen röstiperuna pakkauksen hinnan olevan n. 1,40€ ja paketissa 8 perunapihviä. Käytimme yhdellä ruualla, vain puolet. Joten hinta ei mielestäni ollenkaan paha.  Jatkossakin ostettava.

Pitäisi kuulemma muistaa syödä marjoja ja hedelmiä paljon.. Meillä ei näin talvisaikaan marjoja tule popsittua kovinkaan paljon, piirakoissa ja rahkan seassa, silloin tällöin. Jälkkäriksi tein meille marjapaistoksen. Helppoa, hyvää ja terveellistä!! Menipä hyvin myös jämät aamupalana ;)
Paistokseen käytin marjoina mustikkaa, mansikkaa ja mustaherukkaa. Paistoksen hiutale kuorrutteeseen korvasin kanelin, jota usein paistoksissa käytetään, vanilliinisokerilla. Tuli kyllä hyvää! Täytyy useamminkin tehdä.  Helppo ja ihanan makean-kirpsakka. Päälle laitoimme maltilliset pienet palat vaniljajäätelöä, nams.

Isännän Isä sattui olemaan putkia tutkimassa, ja taisi hänellekkin marjapaistos maistua ;)   




 
shh.. ei voi olla totta, kyllä on. VOI EI. Isännän puhelin soi. Tästä ei seuraa hyvää.. Kello ei ole 12.          

”APUAA..” Kuuluu makkarista.

Parempi tarkistaa tilanne.

”VÄSYTTÄÄ.. KAHVIA!!”

No nyt se isäntä heräsi. Parempi lähteä kahvin keittoon ja toivoa että ärrimörri ei ole vastassa ;)

Ehkä kahvit korvaavat tilanteen, tuleehan meiltä nyt vettäkin, mistä kahvia keitellä!!


Mutta kuinka kauan?


Ps.
There is always hope, as long as we have food!



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti