Tämän pitkän syksyn ajaksi, on pitänyt itselleen järjestellä "selviytymiskeinoja". Tärkeimpänä selviytymiskeinona mainittakoon konvehtirasiat. Kyllä, olen siis syönyt viimeiset kaksi viikkoa lähestulkoon pelkkää suklaata. Ja on se vaan todettava, että ei se suklaa niin pahasta ole, painokaan ei ole suklaasta järkkynyt suuntaan tai toiseen.
Meillä Isännän kanssa on oma salainen pikku konvehtirasioiden tuhoamistapa. Makoilemme sängyssä viekutusten ja suklaat on reiluuden nimessä jaettu tasan. Yhtä aikaa poimimme yhdet suklaat kerrallaan ja kaikessa hiljaisuudessa mutustelemme, kunnes hiljaisuuden keskeyttää ”vaihtasiks sä tän suklaan tohon, jos mä annan sulle tän?” Käymme siis vaihtokauppaa suklaakarkeilla ja mikä sen ihanampi tunne kuin päästä eroon siitä ”ei niin hyvästä suklaasta” ja saada se lemppari suklaa tilalle, meillä toimii! Mieli ja parisuhde kiittävät. Kiitos konvehtirasiat. Arjen pienet ilot.
Nyt kuitenkin tilanteen on
muututtava, talvi on tullut ja ajassa on siirryttävä eteenpäin. Ne kymmenen
konvehtirasiaa on tuhottu ja peiton alta on aika nousta ja laittaa kinkut
hyllymään -> LENKILLE!! ( "Lenkki, mikä ihana tekosyy syödä hyvin!!")
Eilen hyväksi todettu Sara La Fountainin resepti, innoitti kokeilemaan sunnuntain ruuan Saran kirjasta, ala sara. Ruokalistalle päätyi sinappikana, pekonivihanneksilla ja jälkiruuaksi kokeilimme Amerikkalaisia mustikkapannareita. Kokonaisuudessaan koko ruokalista oli niin kesäinen, että auringon lämmön ja grillin tirinän lähestulkoon tunsi ruokaa tehdessään. Täydellistä grilli ruokaa! Ja päälle ihan itse poimituista mustikoista tehtyä pannaria, kesä. Sitä odotamme.
Mutta kaikki ei sujunut aivan niin kuin olisimme toivoneet ja ei kaukana ollut etteikö otsikoksi olisi tullut: DISASTER ! Sinappikanan marinadi toi mieleen aivan jotain muuta kun ruuan valmistuksen ja hajukin oli epäilyttävä.
Ja miten olisi muussatut pannarit?
Maistuisiko?
Epätoivon partaalta kivuttiin kuin kivuttiinkin loistavaan lopputulokseen ja täytyy sanoa, että aivan uuteen makuelämykseen! Tapoihini kuuluu tunkea mausteita ruokaan kuin ruokaan. Tämän ruuan valmistin koskematta muihin purkkeihin ja purnukoihin kuin perus suolaan ja pippuriin. Ruuan maut olivat todella yllättävät ja hyvät! Jokainen suupala toi monta eri makua mukanaan, tämähän on aivan uutta meidän keittiössä. ;)
Isäntäkin alkuun ihmetteli, mitä tästä puuttuu.. ”hmm.. olisiko suola? Ei, ei kyllä suola, eihän tää oikeastaan mitään kaipaa.”, mutta maku todella oli erillainen kun keittiössämme yleensä. Positiivinen kokemus, puhumattakaan pannarista!! Voikohan siitä edes puhua tai yrittää kertoa miten täydellistä SE OLI.
Sen enempää kaartelematta, täydellinen jälkiruoka, ehdottomasti suosittelen ihan kenelle vain. Te jotka olette käyneet viikinkiravintola Haraldissa syömässä Ragnhildin rapeat räiskäleet, kyllä tämä jälkkäri voittaa sen 10/0! Isäntä ei tämän kohdalla meinannut pysyä pöksyissään ja luokitteli jälkkärin, täyden viiden tähden arvoiseksi.
Tämä blogi on tuonut meille jo nyt, tämän viikonlopun aikana ihania ruoka kokemuksia ja keittiömme on täyttynyt aivan uusilla ja ihanilla mauilla. Tätä onnistumista ei voi seurata kuin täysi epäonnistuminen.
Jääkäämme odottamaan sitä!!
Ps.
There is always hope, as long as we have food!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti