Happy Birthday Daddy!

Tänään on se päivä kun saan onnitella Isääni. 

HAPPY BIRTHDAY TO YOU, HAPPY BIRTHDAY TO YOU,

HAPPY BIRTHDAY DEAR DADDY, HAPPY BIRTHDAY TO YOU!!!

Olemme kuitenkin ottaneet varaslähdön juhlintaan ja synttäreitä vietimme jo aijemmin. Meillä on Isäni kanssa ollut tapana juhlia synttäreitä ruuan parissa, ylläri, ylläri.. Jo monena vuotena Isäni on joko itse valmistanut synttäri ruuan tai vienyt minut ravintolaan synttäri ruualle. Tänä vuonna hän valmisti itse. 

..ainoa vaatimus oli, että minä valmistan kakun, KERMAKAKUN!

Juhlimme samoilla juhlilla myös Isän naisystävän synttärit. Sekin on perinne. Isäni ja hänen naisystävänsä ovat kumpikin syntyneet helmikuussa, joten yhteisjuhlat sopivat hyvin. Juhlapäivä valitaan kummankin synttäreiden väliltä. Hyvää ruokaa ja seuraa, siinä kaikki mitä tarvitaan. 

Koitti juhlapäivä, kakku vielä kesken ja eilinen monen tunnin väkerrys sen parissa nosti painetta.. Jos tämä ei onnistu!!! :O Paineiden keskellä on hyvä kuitenkin muistaa syödä ja valmistauduimme Isännän kanssa juhliin, syömällä hieman kevyemmän, kuitenkin täyttävän ja hyvän aamupalan. ;)

Aamupalalle teimme ruusunmarja-vadelma proteinirahkasta ”aamupala seoksen”, joka sisältää rahkan lisäksi mm. pilttiä, marjoja, pellavansiemeniä, leseitä ym ja kaikki tämä komeus soseutettuna sekaisin, ja nams. Syömään!! Todella hyvää!! Ja pitää nälän pois pitkään. Vatsakin tykkää ;) 

Lisäksi herkuttelimme hedelmillä. Pilkoin ja kuorin hedelmät valmiiksi lautaselle josta niitä oli kiva napostella. ;) Aamupala sängyssä – elämän pieniä iloja. ;) SUOSITTELEN!!

Isälläni on Italialainen keittokirja testissä, joten tämän vuoden synttäri ruokakin oli Italialaista, Isän keittokirjasta tehtyä. Ja alkupala, se sai minut oikein yllättymään!! Kerrassaan hyvää ”sipulikeittoa”, IKINÄ EN NÄIN HYVÄÄ ”SIPULIKEITTOA” OLE SYÖNYT!! ”Sipulikeittoa” siksi lainausmerkkeihin, sillä ulkoisesti ruoka muistutti sipulipataa, eikä niinkään keittoa. Isäntä ja minä santsasimme.  Keiton erikoisuus ja varmasti hyvän maun tekijät olivat juustot, jota joukkoon oli reilusti laitettu. Emmentaali ja parmesaani.

 

Isäni lähetti minulle ennen juhlia menun, etukäteen tutkittavaksi. Ja raaka-aine listan, allergioiden takia. Eniten ihmettelin pääruokaa, mitä ihmettä tämä on? Ja raaka-aine listassa lukeva kinkun ihra, nosti hieman karvoja pystyyn ja pitikin varmistaa Isältä; ”Olethan ihan varma tästä?”

Ja olihan isä. Pääruuaksi pöytään tuli naudan sisäfilee, marinointi liemestä tehdyllä punaviini kastikkeella. Erikoisuuden ruokaan toi punaviini, joka oli Piedmont alueen viini. Alkossa suoraan myynnissä oli vain tämän alueen Dolcelle d’Alba viini, jota ruokaan oli käytetty. Muut alueen viinit ovat hintansa vuoksi tilaustavaraa. Ja ruoka oli Hyvää! Liiankin hyvää, isännän makuun. Mikä tarkoittaa sitä, että Isännän vatsa tuli jo tässä vaiheessa täyteen ja vielä olisi jälkiruoka!!

JÄLKIRUOKA, Se oma käsiala. Kermakakku. Olen kovin vähän kermakakkuja tehnyt, joskus silloin tällöin, pienen kakun, yleensä kääretorttu taikinasta. Ja nyt pitäisi taikoa kunnon kermakakku. APUVA! Olin täysin varma että tämä ei helpolla onnistu, mutta päätin yrittää.. Isän ainoa synttäri toive, kyllä se nyt vaan on pakko sitten osata. 

 Idean kakkuun sain työtoverilta, joka oli edellis viikonloppuna omalle Isälleen tämän valmistanut. Mustaherukka kermakakku. Töihin toi jämät maistiaisiksi ja olin myyty. Ihastuin heti. Tiesin että hieman liian hankala kakku tulisi olemaan, omaan tasooni ja kermakakku kokemuksiini verraten, mutta olin myyty. 

Ja se riitti – haaste vastaanotettu.

Kakku sai ikeneni verille kun hampaat irvessä sitä väsäsin. Kunnianhimo onnistua oli suuri. Kakun työvaiheet veivät aikaa, mutta sitä olin varannut. Tein kaiken rauhassa, yksi vaihe kerrallaan ja tarkasti ohjetta seuraten. Ja itku, mönkään meni!! Täyte. Luulin tätä kakun helpoimmaksi vaiheeksi ja onnistuin sössimään sen. Meidän tehosekoitin päätti jotenkin hajota tai jotain erikoista tapahtui, sillä koko täyte maistui jollekkin, hieman palaneelle? ROSKIIN.  ( Niin täyte, kuin tehosekoitinkin..)

Isäntä kauppaan ja uusi yritys..  Oikotie onneen käy raastamatta suklaata, vai käykö? Eihän siitä mitään tullut. Ja TAAS roskiin. Tässä vaiheessa olin jo päättänyt etten koko valkosuklaata täytteeseen laita ja isäntä säästyi kauppareissulta ja minä suklaan kanssa tappelulta. Kakun täytteeseen olisi tullut 75g valkosuklaata, jonka siis jätin pois ja täyte onnistui. Kolmas kerta toden sanoi. JES!

Muuten kakun kanssa kaikki sujui.. Jopa kakun kääntö, upotus kuumaan veteen, keikaus ja TADAA, ONNISTUI!! JIPPII!! Olin onnistunut. Vielä kun kakku säilyisi ehjänä perille asti..  Tästä alkoikin hirmuinen kakun vahtaaminen. 

Se oli jo itsestään selvä, ettei kukaan muu, kuin minä, saa kakkuun koskea! Sillä se kiukku ja raivo (jos joku muu sen sattuisi tiputtamaan.. ) olisi ollut suunnaton. Pieni leijona sisälläni olisi herännyt ja ottanut kyntensä esille ja raadellut uhrinsa verisesti. . Kyllä. Ainekin ajatusmaailmassani. 

 

Ja vihdoin. Kakku oli perillä, koristeet paikoillaan ja pääsimme maistamaan. 

NAM ja NAM ja NAM. 

Ylitin itseni. Muuta ei voi sanoa.

      

Onnistunut Päivä, Onnistuneet Ruuat ja Onnistuneet Synttärit.

                            

                                                                                                                                                                              Kiitos ja Kumarrus!

Ps.
There is always hope, as long as we have food!